Työturvallisuuslaki (738/2002) edellyttää, että varaston vaarat ja riskit ovat hallinnassa. Monia terveysvaaroja on vaikea havaita, ja niiden aiheuttamat haitat voivat kertyä hitaasti vuosien mittaan.

Tässä osiossa käsitellään:

• Vaaralliset aineet, käyttöturvallisuustiedotteet ja varoitusmerkinnät.
• Melu, tärinä, asbesti ja legionella.
• Näyttöpäätetyö, työstressi ja vuorotyö.
• Henkilönsuojaimet ja ensiapu.

Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001) edellyttää, että altistuminen vaarallisille aineille estetään tai sitä hallitaan. Varastossa niitä ovat:

• työssä käsiteltävät aineet, kuten liimat, akkuhappo, maalit, tuholaistorjunta-aineet ja puhdistuskemikaalit
• työssä syntyvät aineet, kuten ajoneuvojen pakokaasut ja vaurioituneista pakkauksista vuotavat aineet
• pöly sekä vanhojen rakennusten rakenteissa oleva asbesti
• biologiset tekijät, kuten bakteerit

Altistuminen voi aiheuttaa astmaa, ihottumaa, kemiallisia palovammoja, tajunnan menetyksen, infektioita ja syöpää. Keuhkosairaudet ja syöpä ilmenevät usein vasta vuosia altistumisen jälkeen.

Vaarallisten aineiden riskien hallitsemiseksi:

• pidä varaston kemikaaleista ajantasaista kemikaaliluetteloa
• säilytä kemikaalit hyvin ilmastoiduissa tiloissa erillään lämmönlähteistä ja muusta työstä
• tarkasta pakkaukset säännöllisesti vaurioiden ja vuotojen varalta
• varmista, että kaikki tietävät, missä vaarallisia aineita säilytetään, ja lukevat käyttöturvallisuustiedotteet
• älä koskaan siirrä kemikaaleja merkitsemättömiin tai sopimattomiin astioihin
• älä koskaan sekoita kemikaaleja: jotkin puhdistusaineet vapauttavat sekoitettaessa myrkyllistä kloorikaasua
• järjestä tarvittaessa työterveyshuollon terveystarkastukset ja sopivat henkilönsuojaimet, kuten käsineet, suojalasit ja hengityksensuojaimet

EU:n REACH-asetuksen mukaan vaarallisten kemikaalien toimittajien on annettava käyttöturvallisuustiedote (KTT). Se on vakiomuotoinen asiakirja, jossa kerrotaan vaaroista ja tuotteen turvallisesta käsittelystä.

Käyttöturvallisuustiedotteessa on kuusitoista kohtaa. Niihin kuuluvat tuotteen ja toimittajan tiedot, vaarat, koostumus, ensiapu- ja palontorjuntatoimenpiteet, toimet vuodon jälkeen, käsittely ja varastointi, altistumisen hallinta ja henkilönsuojaimet sekä jätteiden käsittely.

Käytä käyttöturvallisuustiedotetta vaarojen arvioinnin tukena. Se ei korvaa arviointia.

Varastoissa säilytetään ja käytetään usein kemikaaleja, esimerkiksi siivoukseen tai toiminnan osana, ja jotkin niistä ovat erittäin vaarallisia. Väärien aineiden sekoittaminen voi vapauttaa myrkyllisiä kaasuja, kuten klooria. Käyttöturvallisuustiedote on tärkein tietolähteesi kustakin tuotteesta, joten on hyvä tietää, mitä siitä pitää etsiä. Se on toimitettava suomeksi ja ruotsiksi, ja siinä voi olla myös muita kieliä. Siinä nimetään aine tai seos ja ilmoitetaan toimittajan tai valmistajan yhteystiedot.

Siinä esitetään vaarat, myös kemialliset reaktiot, sekä tiedot ainesosista, tuotteen stabiilisuudesta ja siitä, miten se reagoi muiden materiaalien kanssa. Siinä kerrotaan terveysriskit ja tavat, joilla aine voi päästä elimistöön. Siitä selviää, mitä tehdä vahingossa tapahtuneen läikkymisen tai altistumisen jälkeen, miten tuote kuljetetaan, varastoidaan ja hävitetään turvallisesti, mitä henkilönsuojaimia vaaditaan sekä ensiapu- ja palontorjuntamenettelyt hätätilanteessa. Käytä tiedotetta vaarojen arvioinnin pohjana, älä koskaan sen sijasta.

EU:n CLP-asetuksessa (luokitus, merkinnät ja pakkaaminen) säädetään, miten vaaralliset kemikaalit on merkittävä ja pakattava. Se koskee kaikkia Suomessa luovutettavia kemikaaleja, ja merkintöjen on oltava suomeksi ja ruotsiksi.

Varoitusmerkinnästä näkee nopeasti tärkeimmät vaarat. Siinä on:

• toimittajan nimi, osoite ja puhelinnumero
• tuotteen nimi
• varoitusmerkit, huomiosana (vaara tai varoitus) sekä vaara- ja turvalausekkeet

Kuten käyttöturvallisuustiedote, myöskään varoitusmerkintä ei korvaa vaarojen arviointia.

Jokainen varoitusmerkki on punareunainen vinoneliö, jossa on musta symboli:

• Välitön myrkyllisyys, pääkallo ja ristikkäiset luut: myrkyllinen tai tappava pieninä määrinä.
• Terveysvaara, huutomerkki: ärsytys, uneliaisuus tai haitta otsonikerrokselle.
• Vakava terveysvaara: pitkäaikaiset haitat, kuten syöpä, elinvauriot tai astma.
• Hapettava: voi aiheuttaa tulipalon tai voimistaa sitä. Säilytä erillään syttyvistä aineista.
• Syttyvä: syttyy helposti.
• Räjähtävä: voi räjähtää tulen, kuumuuden, iskun tai hankauksen vaikutuksesta.
• Syövyttävä: aiheuttaa vakavia palovammoja ja silmävaurioita.
• Paineen alaiset kaasut: voivat räjähtää kuumennettaessa tai aiheuttaa paleltumavammoja.
• Ympäristövaara: haitallinen vesieliöille.

Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi melusta aiheutuvilta vaaroilta (85/2006) edellyttää, että työnantaja arvioi ja hallitsee melun riskit sekä antaa työntekijöille tietoa ja koulutusta.

Asetuksessa on kolme tasoa, jotka lasketaan kahdeksan tunnin työpäivän keskiarvona:

• Alempi toiminta-arvo on 80 dB(A). Tietoa, koulutusta ja kuulonsuojaimia on oltava saatavilla.
• Ylempi toiminta-arvo on 85 dB(A). Melua on vähennettävä, ja kuulonsuojaimia on käytettävä.
• Altistumisen raja-arvo on 87 dB(A) kuulonsuojaimet huomioon ottaen, eikä sitä saa koskaan ylittää.

Melulähteitä ovat esimerkiksi kuljettimet, trukit, automaattijärjestelmät, jätepuristimet, radiot ja kylmäkoneet.

Melun aiheuttama kuulovaurio kehittyy huomaamatta vuosien mittaan. Se on pysyvä, ja siihen liittyy usein tinnitus eli jatkuva korvien soiminen. Se myös vaikeuttaa varoitusäänten, kuten peruuttavien ajoneuvojen tai palohälytyksen, kuulemista.

Melun vähentämiseksi:

• hanki hiljaisempia laitteita ja huolla ne
• käytä meluseinäkkeitä, esteitä ja ääntä vaimentavia materiaaleja
• siirrä meluisa työ erillisiin tiloihin ja käytä työkiertoa
• anna kuulonsuojaimet, jos muut keinot eivät riitä, kuitenkin niin, että varoitusäänet kuuluvat
• järjestä säännöllisesti altistuville työterveyshuollon kuulotarkastukset

Melun aiheuttama kuulonmenetys on pysyvä ja voi olla vakavasti haittaava, mutta se kehittyy niin hitaasti, etteivät monet huomaa sitä ennen kuin vaurio on jo tapahtunut. Tavallisia merkkejä ovat tinnitus eli jatkuva soiminen tai suhina korvissa, vaikeus tunnistaa tai erottaa tiettyjä ääniä, vaikeus seurata keskusteluja työssä ja, varastossa vaarallisimpana, varoitusäänien kuten peruutushälytyksen tai palohälytyksen kuulumatta jääminen.

Jos melu on liiallista, sitä on vähennettävä niin pitkälle kuin se on kohtuudella mahdollista. Hiljaisempien työkalujen ja koneiden hankinnan lisäksi koneisiin voi asentaa tärinää vaimentavia materiaaleja, jotta ne eivät tärisytä paneeleita ja lattioita, asentaa äänieristäviä suojia ja melusuojia sekä erottaa meluisat työvaiheet yleisistä työtiloista. Kouluta käyttäjät käyttämään laitteita hiljaa ja tehokkaasti ja kierrätä tehtäviä rajoittaaksesi kunkin altistumisaikaa. Kun kuulosuojaimia tarvitaan, varmista, etteivät ne estä välttämättömien varoitusäänien kuulumista, ja järjestä melulle altistuville terveystarkastukset.

Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi tärinästä aiheutuvilta vaaroilta (48/2005) edellyttää myös tärinän riskien arviointia ja hallintaa.

Tärinän lähteitä ovat käsikäyttöiset sähkötyökalut, iskuporakoneet, naulaimet sekä epätasaisilla lattioilla ajettavat ajoneuvot. Liiallinen tärinä voi aiheuttaa käsi–käsivarsitärinäoireyhtymän, tärinätaudin (valkosormisuuden), rannekanavaoireyhtymän, hermo- ja nivelvaurioita sekä koko kehon tärinästä johtuvia selkävaivoja.

Tärinää hallitaan pitämällä altistuminen päivittäisten raja-arvojen alapuolella, valitsemalla vähätärinäisiä työkaluja, opastamalla niiden oikeaan käyttöön, käyttämällä otteen keventämiseksi tukia ja kiinnittimiä sekä pitämällä ajoneuvojen jousitus, renkaat ja lattiat hyvässä kunnossa.

Suomessa asbestia käytettiin rakennusmateriaaleissa vuoteen 1994 asti, joten sitä voi olla missä tahansa sitä ennen rakennetussa tai korjatussa rakennuksessa. Kun asbestia rikotaan, sen kuidut voivat aiheuttaa mesoteliooman, asbestoosin ja keuhkosyövän. Työturvallisuuslaki ja asbestityötä koskeva asetus (798/2015) edellyttävät altistumisen estämistä. Sinun on:

• selvitettävä, onko rakennuksessa asbestia; jos et tiedä, oleta, että sitä on
• teetettävä ennen korjaus- tai purkutöitä asbestikartoitus pätevällä asbestikartoittajalla
• pidettävä kirjaa asbestin sijainnista ja kunnosta sekä laadittava suunnitelma sen hallitsemiseksi
• jätettävä asbesti koskematta: asbestia saa purkaa vain yritys, jolla on asbestipurkutyölupa (laki 684/2015)

Asbestin löytyminen rakennuksesta ei aina tarkoita, että se on poistettava. Kun pätevä kartoittaja on arvioinut tilat, hän suosittelee, miten riski hallitaan. Monissa tapauksissa ehjä ja hyväkuntoinen asbesti voidaan merkitä selvästi ja sitä voidaan seurata sen poistamisen sijaan, koska poistaminen itsessään voi vapauttaa kuituja. Asbestikartoituksen tiedot, joihin on kirjattu, missä asbestia on ja missä kunnossa se on, on pidettävä ajan tasalla ja tarkistettava säännöllisesti, jotta kaikki kunnossapitoa suunnittelevat tietävät tarkalleen, missä sitä on.

Kartoittajan suosittelemista hallintakeinoista on huolehdittava pätevien henkilöiden voimin. Päivittäiset säännöt ovat yksinkertaisia. Älä anna minkään vahingoittaa alueita, joiden tiedetään sisältävän asbestia, esimerkiksi ajoneuvojen osuessa seiniin tai hyllyjen kiinnityksessä vanhoihin levyihin. Älä koskaan häiritse materiaaleja, joiden sisältöä ei tunneta: selvitä, mitä ne ovat, ennen kuin poraus, leikkaus tai kiinnitys alkaa. Äläkä koskaan yritä poistaa asbestia itse, sillä sitä saavat käsitellä vain asiantuntijat.

Legionellabakteerit elävät vesijärjestelmissä ja aiheuttavat sairauden, kun niitä hengitetään pieninä pisaroina. Työturvallisuuslaki ja biologisia tekijöitä koskeva sääntely edellyttävät riskin arviointia ja hallintaa.

Riskikohteita ovat lämpimän ja kylmän veden järjestelmät, vesisäiliöt, ilmastointi ja jäähdytystornit. Hanki asiantuntija-apua ja:

• laadi kirjallinen suunnitelma riskin hallitsemiseksi
• pidä lämmin vesi varaajassa vähintään +60 °C:ssa ja kiertävä lämmin vesi vähintään +55 °C:ssa
• pidä kylmä vesi viileänä ja eristä säiliöt ja putket
• vältä veden pitkäaikaista seisomista putkistossa
• puhdista, desinfioi ja testaa järjestelmät säännöllisesti

Näyttöpäätetyötä koskevan valtioneuvoston päätöksen (1405/1993) mukaan työnantajan on arvioitava näyttöpäätettä säännöllisesti käyttävien, kuten varaston toimistohenkilöstön, työn riskit.

Huonosti säädetyt näytöt, näppäimistöt, tuolit ja työpöydät voivat aiheuttaa selkä-, niska- ja käsivaivoja sekä stressiä. Hyvä työpiste tarkoittaa, että:

• näyttö on käsivarren mitan päässä, ilman heijastuksia, ja sen yläreuna on silmien korkeudella
• näppäimistö ja hiiri ovat helposti ulottuvilla
• tuoli on säädettävä ja siinä on alaselän tuki
• työssä on säännöllisiä lyhyitä taukoja tai tehtävien vaihtelua

Työturvallisuuslain mukaan vaarojen arvioinnissa on otettava huomioon myös psykososiaalinen kuormitus, kuten työstressi (10 § ja 25 §). Suomessa mielenterveyden häiriöt ovat yksi yleisimmistä sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syistä.

Stressi johtaa sairauksiin, poissaoloihin, henkilöstön vaihtuvuuteen ja turvallisuuteen vaikuttaviin virheisiin. Usein tunnistetaan kuusi osa-aluetta: työn vaatimukset, vaikutusmahdollisuudet, tuki, työyhteisön suhteet, rooli ja muutokset.

• Aseta realistiset, kullekin työntekijälle sopivat keräilytavoitteet.
• Varmista, että jokainen ymmärtää roolinsa ja saa tukea.
• Kannusta ottamaan asioita puheeksi ja käy säännöllisiä kahdenkeskisiä keskusteluja.
• Kerro muutoksista avoimesti ja anna rakentavaa palautetta.

Jokaisella kuudesta yleisesti tunnistetusta työperäisen stressin lähteestä on käytännön merkitys varastossa. Vaatimukset kattavat työmäärän, työajat, määräajat ja työympäristön. Ihmissuhteet tarkoittavat yhteydenpidon laatua työtovereiden kanssa sekä ristiriitojen ja kiusaamisen puuttumista. Vaikutusmahdollisuudet tarkoittavat sitä, miten paljon ihmiset voivat vaikuttaa työnsä tekemiseen. Tuki tarkoittaa kannustusta, palautetta ja oikeita työvälineitä. Roolin selkeys tarkoittaa, että kaikki ymmärtävät, mitä heiltä odotetaan.

Ja muutos tarkoittaa sitä, miten muutoksista tiedotetaan ja miten niitä hallitaan. Stressin vähentämiseksi määrittele jokainen työtehtävä selkeästi ja varmista, että ihmisillä on tarvitsemansa tuki. Tasapainota työmäärät, sillä liian vähäinen työ voi aiheuttaa tylsistymistä ja turhautumista aivan kuten liian suuri aiheuttaa painetta. Aseta saavutettavissa olevat keräilytavoitteet kullekin työntekijälle sopiviksi. Kannusta avoimeen viestintään esimerkiksi kuukausittaisilla kahdenkeskisillä keskusteluilla. Anna säännöllistä, myönteistä palautetta ja tunnusta hyvä suoritus. Ja tue terveellistä työn ja vapaa-ajan tasapainoa kannustamalla taukoihin ja vuosiloman täysimääräiseen käyttöön.

Vuorotyö ja pitkät työpäivät aiheuttavat väsymystä, joka lisää tapaturmariskiä. Työvuorojen järjestelyssä hyviä käytäntöjä ovat:

• työntekijöiden mahdollisuus valita kiinteän ja kiertävän vuoron välillä mahdollisuuksien mukaan
• pysyvien yövuorojen ja hyvin aikaisten aloitusten välttäminen
• vuorojen kierto eteenpäin muutaman päivän tai viikon välein
• yli kahdentoista tunnin päivävuorojen ja yli kahdeksan tunnin yövuorojen välttäminen
• peräkkäisten vuorojen määrän rajoittaminen ja vähintään kahden yön kunnollisen unen mahdollistaminen siirryttäessä päivävuoroista yövuoroihin
• ajan varaaminen vuoronvaihtoihin ja ylitöiden hallinta
• henkilöstön kannustaminen pitämään tauot ja vuosilomat kokonaan

Henkilönsuojaimet ovat viimeinen suojakeino, jota käytetään, kun muut keinot eivät poista riskiä. Työturvallisuuslain (15 §) ja henkilönsuojainasetuksen (427/2021) mukaan työnantajan on annettava sopivat suojaimet maksutta ja huolehdittava, että niitä käytetään ja hoidetaan. Varastoissa tarvitaan yleensä:

• huomiovaatetusta ajoneuvojen läheisyydessä
• turvajalkineita, joissa on liukastumista estävä pohja ja varvassuojus
• viilto- ja tärinäsuojakäsineitä
• silmien- ja kuulonsuojaimia
• suojakypäriä, jos esineitä voi pudota

• Suojaimen on sovittava käyttäjälleen. Huonosti istuva suojain ei suojaa, ja se voi tarttua koneisiin.
• Suojainta on käytettävä aina, kun sitä tarvitaan, lyhyissäkin tehtävissä. Esihenkilöiden on näytettävä esimerkkiä.
• Käyttäjät on opastettava suojainten pukemiseen, tarkastamiseen, puhdistamiseen ja säilyttämiseen.
• Pätevän henkilön on tarkastettava suojaimet säännöllisesti, ja ne on säilytettävä puhtaassa ja kuivassa paikassa.
• Työntekijöiden on tiedettävä, kenelle vaurioituneista tai kadonneista suojaimista ilmoitetaan.
• Suojainten on täytettävä EU:n henkilönsuojainasetuksen vaatimukset, ja niissä on oltava CE-merkintä.

Työturvallisuuslain 46 §:n mukaan työnantajan on järjestettävä ensiapuvälineet, -tilat ja koulutettu henkilöstö, jotta työssä loukkaantunut tai sairastunut saa välittömästi apua. Tarvitaan:

• hyvin varustellut ensiapulaukut, jotka täydennetään käytön jälkeen ja tarkastetaan säännöllisesti
• ensiapujärjestelyistä vastaava henkilö
• ensiapukoulutetut henkilöt, joiden koulutus kerrataan säännöllisesti
• selkeä tieto henkilöstölle siitä, ketkä ovat ensiapuhenkilöitä ja missä välineet ovat
• kirjaus jokaisesta tapaturmasta ja vammasta

Ensiapuvalmiuden on oltava kunnossa aina, kun työpaikalla työskennellään.