Monilla työpaikoilla varastoidaan tai käytetään aineita, jotka voivat syttyä tai räjähtää: bensiiniä, liuottimia, kaasuja, maaleja ja jopa puun, jauhojen tai metallin hienoa pölyä. Jos niitä ei hallita asianmukaisesti, seurauksena voi olla tulipalo, räjähdys tai leimahdus, joka tappaa ja tuhoaa.

Tämä perehdytyskurssi kertoo, mitä vaaralliset aineet ja räjähdyskelpoiset ilmaseokset ovat, miten tulipalot ja räjähdykset syntyvät ja mitä hallintakeinoja laki edellyttää. Kurssi on tarkoitettu kaikille, jotka työskentelevät näiden aineiden parissa tai lähellä, sekä niistä vastaaville esimiehille.

Tässä osiossa käsitellään:

• Mikä on vaarallinen aine.
• Mikä on räjähdyskelpoinen ilmaseos.
• Vaarallisia aineita ja räjähdysvaarallisia tiloja koskeva Suomen lainsäädäntö.
• Työnantajan tärkeimmät velvollisuudet ja lain noudattamisen valvonta.
• Missä työpaikalla on vaarallisia aineita.

Vaarallinen aine on mikä tahansa aine tai seos, joka voi vahingoittaa ihmisiä tulipalon, räjähdyksen tai muun vastaavan energiaa vapauttavan tapahtuman kautta.

Tähän kuuluvat syttyvät nesteet, syttyvät kaasut, aerosolit, hapettavat aineet, räjähteet ja palavat pölyt. Yksinkertainen sääntö: jos aine voi palaa tai räjähtää, siihen sovelletaan todennäköisesti räjähdysvaarallisia tiloja koskevia säännöksiä. Kemiallisia tekijöitä koskeva asetus (715/2001) kattaa lisäksi vaarallisten kemikaalien laajemmat terveysriskit.

Räjähdyskelpoinen ilmaseos on kaasun, höyryn, sumun tai pölyn muodossa olevan vaarallisen aineen ja ilman seos, jossa palaminen syttymisen jälkeen leviää koko seokseen.

Toisin sanoen palava aine on levinnyt ilmaan juuri sopivana pitoisuutena, jolloin yksi kipinä voi sytyttää koko pilven kerralla. Seurauksena ei ole hidas palo vaan räjähdys tai leimahdus sekunnin murto-osassa.

Suomessa näitä riskejä säätelevät valtioneuvoston asetus räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta (576/2003) ja asetus kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001) sekä kemikaaliturvallisuuslaki (390/2005) ja vaarallisten kemikaalien käsittelyä ja varastointia koskeva asetus (685/2015).

Tällä kurssilla kutsumme niitä räjähdyssuojaussäädöksiksi. Niiden mukaan työnantajan on selvitettävä, mitä vaarallisia aineita työpaikalla on ja mitä riskejä niihin liittyy, ja sitten toteutettava hallinta- ja seurauksia lieventävät toimet.

Kuulet usein sanan ATEX. Se tulee ranskankielisestä ilmauksesta, joka tarkoittaa räjähdyskelpoisia ilmaseoksia. ATEX-direktiivejä on kaksi:

• ATEX-käyttödirektiivi suojelee työntekijöitä. Suomessa se on pantu täytäntöön valtioneuvoston asetuksella 576/2003.
• ATEX-laitedirektiivi koskee räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävien laitteiden suunnittelua ja sertifiointia. Se koskee lähinnä valmistajia, ja Suomessa se on pantu täytäntöön lailla räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävistä laitteista ja suojausjärjestelmistä (1139/2016).

Työnantajan on varmistettava, että tiloissa, joissa voi esiintyä räjähdyskelpoinen ilmaseos, käytetään vain soveltuvia ATEX-laitteita.

Räjähdyssuojaussäädösten mukaan työnantajan on:

• arvioitava vaarallisia aineita sisältävän työn riskit ennen työn aloittamista
• poistettava riskit tai pienennettävä ne niin pieniksi kuin mahdollista
• luokiteltava tilat, joissa voi esiintyä räjähdyskelpoisia ilmaseoksia, tilaluokkiin
• järjestettävä välineet ja menettelyt onnettomuuksien ja hätätilanteiden varalle
• annettava työntekijöille tietoa, opastusta ja koulutusta
• merkittävä säiliöiden ja putkistojen vaarallinen sisältö

Näiden säädösten noudattamista valvovat työsuojeluviranomainen (1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontavirasto) ja kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin osalta Tukes ja pelastusviranomaiset. Työsuojelutarkastajat voivat tarkastaa työpaikkoja, tutkia vaaratilanteita, antaa toimintaohjeita ja kehotuksia, tehdä uhkasakolla tehostettuja velvoittavia päätöksiä ja kieltää vaarallisen työn.

Sekä työnantajilla että työntekijöillä on velvollisuuksia. Vaarallisten aineiden hallinnan laiminlyönti voi johtaa viranomaistoimiin ja vakavan onnettomuuden jälkeen rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Vaaralliset aineet ovat paljon yleisempiä kuin moni ajattelee. Niitä ovat:

• syttyvät nesteet, kuten bensiini, diesel, liuottimet, maalit, ohenteet, alkoholit ja jotkin puhdistusaineet
• syttyvät kaasut, kuten nestekaasu, asetyleeni, vety, maakaasu ja aerosolipakkausten ponnekaasut
• palavat pölyt, kuten puun, jauhojen, sokerin, viljan, metallien, muovien ja muiden hienojakoisten jauheiden pöly

Riski syntyy usein siitä, mitä aineilla tehdään: ruiskutuksesta, täytöstä, siirtämisestä astiasta toiseen, sekoittamisesta, jauhamisesta, hionnasta, kuivauksesta ja varastoinnista.

Tyypillisiä työpaikkoja ovat huoltoasemat, autokorjaamot ja korikorjaamot, maalaamot ja painot, leipomot ja myllyt, sahat ja puusepänverstaat, maatilat, joilla on viljavarastoja, laboratoriot, aerosolivarastot sekä nestekaasua tai hitsauskaasuja käyttävät työmaat.