Riskit on arvioitava kaikesta työstä, josta voi aiheutua vaaraa, ja erityisen tärkeää se on silloin, kun vaarana on putoaminen. Tilastot osoittavat vuodesta toiseen, että suuri osa kuolemaan johtaneista ja vakavista työtapaturmista sattuu korkealla työskenneltäessä. Taustalla on yleensä sama kaava: työtä ei suunniteltu, välineet eivät sopineet työhön tai suojauksesta tingittiin kiireen vuoksi.

Työnantajan lakisääteinen velvollisuus on selvittää ja arvioida korkealla tehtävän työn vaarat, hallita niitä ja seurata tilannetta, jotta työntekijät ja muut työn vaikutuspiirissä olevat pysyvät turvassa (TTL 8 ja 10 §).

Tässä osiossa käydään läpi riskien arvioinnin vaiheet, jotta osaat arvioida korkealla tehtävää työtä omalla työpaikallasi. Vaikka et itse laatisi riskien arviointia, on hyvä ymmärtää, miten se tehdään: silloin osaat antaa työnantajalle oikeaa tietoa, huomaat puuttuvan suojauksen ja ymmärrät, miksi työmaalla toimitaan niin kuin toimitaan.

Tässä osiossa käsitellään:

• Mitä riskien arviointi on ja kuka sen tekee
• Arvioinnin viisi vaihetta
• Vaihe 1: vaarojen tunnistaminen
• Vaihe 2: ketä vaara koskee ja miten
• Vaihe 3: riskien suuruuden arviointi ja suojaustoimien valinta
• Vaihe 4: tulosten kirjaaminen ja toimenpiteet
• Vaihe 5: arvioinnin tarkistaminen ja päivittäminen

Riskien arvioinnissa käydään huolellisesti läpi, mikä työssä voi aiheuttaa vaaraa, ja päätetään, riittävätkö nykyiset suojaustoimet vai tarvitaanko lisää. Korkealla tehtävässä työssä kysymys on aina sama: miten joku tai jokin voi pudota, ja mikä sen estää?

Työnantaja vastaa siitä, että riskit arvioidaan. Arvioinnin voi tehdä työnantaja itse tai muu pätevä henkilö, jolla on riittävä koulutus, tiedot, taidot ja kokemus kyseisestä työstä. Jos työnantajalla ei ole tarvittavaa asiantuntemusta, on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita (TTL 10 §).

Kun vaarat ja riskit on tunnistettu, arvioija päättää suojaustoimista, varmistaa, että ne toteutetaan ja että niitä noudatetaan, ja kirjaa tulokset.

Arviointi on tarkistettava säännöllisesti ja aina, kun olosuhteet muuttuvat olennaisesti: uudet välineet, muutokset työssä, uudet tekijät tai tapaturma tai vaaratilanne.

Riskien arvioinnin päävaiheet ovat:

• 1. Tunnista työn vaarat.
• 2. Selvitä, ketä vaarat koskevat ja miten.
• 3. Arvioi riskit ja päätä tarvittavat suojaustoimet.
• 4. Kirjaa merkittävät havainnot ja toteuta muutokset.
• 5. Tarkista arviointi säännöllisesti ja päivitä se tarvittaessa.

Suomessa jokaisella työnantajalla on oltava vaarojen selvitys ja arviointi hallussaan yrityksen koosta riippumatta (TTL 10 §). Käytännössä se tehdään kirjallisena, ja sitä hyödynnetään työsuojelun toimintaohjelmassa (TTL 9 §).

Arviointi on tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muuttuessa ja pidettävä muutenkin ajan tasalla (TTL 10 §), esimerkiksi tapaturman tai vaaratilanteen jälkeen.

Arvioinnin tekee henkilö, jolla on riittävä koulutus, taidot, tiedot ja kokemus työstä, sen vaaroista ja suojauskeinoista. Arvioijan pitää:

• tuntea korkealla työskentelyä koskevat säädökset ja ohjeet, kuten Työterveyslaitoksen ja tyosuojelu.fi-palvelun ohjeet, ja osata soveltaa niitä arvioitaviin töihin
• ymmärtää riskien arvioinnin tarkoitus ja osata tehdä se
• tietää, mistä tarvittava tieto löytyy, kuten välineiden valmistajan ohjeet sekä tarkastuksia ja perehdytystä koskevat vaatimukset
• ottaa mukaan työn tekijät, koska he tietävät, miten työ oikeasti tehdään
• tunnistaa oman osaamisensa rajat ja pyytää tarvittaessa apua asiantuntijalta, esimerkiksi telineiden suunnittelussa tai korkealta pelastamisessa

Vastuu riskien arvioinnista säilyy aina työnantajalla, vaikka arvioinnin tekisi joku muu.

Ensimmäinen vaihe on tunnistaa vaarat. Korkealla tehtävässä työssä ne ovat tapoja, joilla ihmiset ja tavarat voivat pudota. Vaaroja voi tunnistaa esimerkiksi näin:

• Kierrä työalue ja katso sen rakennetta: suojaamattomat reunat, aukot, hauraat kattolevyt ja kattoikkunat, epätasainen tai kalteva maa, ilmajohdot ja ahtaat tilat koneiden ympärillä.
• Kysy työntekijöiltä heidän työstään, myös harvoin tehtävistä töistä, jotka unohtuvat helposti: laitteiden huolto, korkealla olevien laitteiden puhdistus, lamppujen vaihto ja kourujen puhdistus.
• Lue välineiden valmistajan ohjeet, joissa kerrotaan käyttörajoitukset ja tarkastusvaatimukset.
• Käy läpi tapaturma-, vaaratilanne- ja sairauspoissaoloilmoitukset, jotka kertovat, missä on jo sattunut jotain.
• Huomioi sää ja vuorokaudenaika: tuuli, sade, jää ja huono valaistus lisäävät putoamisen vaaraa.

Tässä vaiheessa käydään läpi jokainen vaara ja selvitetään, ketä se voi koskea. Heitä voivat olla:

• korkealla työskentelevät
• muut työntekijät lähellä tai alapuolella
• asiakkaat, esimerkiksi kaupassa tai myymälävarastossa
• vierailijat, kuten kuljettajat ja tarkastajat
• ohikulkijat, esimerkiksi kadulla telineiden tai tikkaiden lähellä
• erityisen alttiit: uudet ja kokemattomat työntekijät, nuoret työntekijät sekä ne, joiden tasapainoon vaikuttaa vamma tai sairaus

Jokaiselle ryhmälle on määritettävä ja kirjattava tarvittavat suojaustoimet. Niitä voivat olla esimerkiksi katetut kulkureitit ja suojaverkot ohikulkijoille, aidat ja kyltit putoamisalueen eristämiseen sekä valvoja tai liikenteenohjaaja näkemäesteiden kohdalla.

Kun tiedetään, ketä vaara koskee ja miten, arvioidaan riskit ja päätetään, voiko vaaran poistaa vai onko sitä hallittava.

Arvioija selvittää ensin, mitä suojauksia on jo käytössä, esimerkiksi työpaikan työtasotikkaat, siirrettävät telineet tai reunasuojat, ja arvioi, ovatko ne sopivia ja riittäviä.

Sen jälkeen päätetään ja kirjataan lisätoimet. Kustakin suojaustoimesta kannattaa pitää tiedot yhdessä: valmistajan ohjeet, tarvittava perehdytys, tarkastukset ja perustelu sille, miksi järjestyksessä ylempiä keinoja ei voitu käyttää.

Jokaisen työn kohdalla arvioijan pitää miettiä:

• Voiko korkealla työskentelyn välttää kokonaan, esimerkiksi pesemällä ikkunat maasta jatkovarrella?
• Jos ei voi, mitkä välineet pienentävät riskiä suojaustoimien järjestyksen mukaan? Putoamisen estäminen, kuten kaiteellinen työtaso, menee aina henkilönsuojainten edelle.
• Onko työkohteeseen turvallinen kulku?
• Ovatko tekijät perehdytettyjä ja fyysisesti kykeneviä työhön?
• Ovatko välineet turvallisia, työhön sopivia ja tarkastettu ajallaan?
• Miten toimitaan hätätilanteessa: miten pudonnut tai korkealle jumiin jäänyt pelastetaan?

Henkilönsuojaimet, kuten valjaat, ovat suojaustoimien järjestyksessä viimeisinä. Niitä käytetään vain, jos yhteisiä putoamisen estäviä suojauksia ei voida käyttää (TTL 8 §).

Neljännessä vaiheessa kirjataan arvioinnin tulokset ja toteutetaan suojaustoimet. Paperille jäänyt arviointi ei suojaa ketään.

Kirjallisesta arvioinnista pitää käydä selvästi ilmi:

• kunkin korkealla tehtävän työn vaarat
• keitä vaarat koskevat
• valitut suojaustoimet
• vielä tarvittavat toimet, niiden vastuuhenkilöt ja aikataulu
• pelastusjärjestelyt, jos käytetään putoamissuojaimia tai korkealla työskentelyn välineitä

Arvioinnin tulokset on käytävä läpi niiden työntekijöiden kanssa, joita ne koskevat, ja heidän on saatava riittävät tiedot työpaikan vaaroista (TTL 14 §) muodossa ja kielellä, jota he ymmärtävät.

Viimeisessä vaiheessa arviointi tarkistetaan säännöllisesti, jotta suojaustoimet toimivat edelleen, ja se päivitetään aina, kun jokin muuttuu. Tarkista ja tarvittaessa päivitä arviointi, kun:

• työtavat, koneet, tilat tai rakenteet muuttuvat
• korkealla tehtävään työhön tulee uusia työntekijöitä tai urakoitsijoita
• sää tai vuodenaika muuttuu, esimerkiksi talvella katolle tai työtasolle tulee jäätä
• sattuu tapaturma tai vaaratilanne, joka viittaa siihen, etteivät suojaukset toimi
• lainsäädäntö tai viranomaisohjeet muuttuvat
• edellisestä tarkistuksesta on kulunut aikaa; vähintään kerran vuodessa on hyvä käytäntö

Päivitetty arviointi kirjataan ja käydään läpi samalla tavalla kuin alkuperäinen.