Tässä osiossa kerrotaan, mihin tikastyön lakisääteiset velvollisuudet perustuvat ja kenelle ne kuuluvat. Käsiteltävät aiheet:

• mitä työnantajan on tehtävä
• tikkaita koskeva standardi SFS-EN 131
• tikkaita koskevat erityiset lakivaatimukset
• mitä työntekijän on tehtävä
• tapaturmien kirjaaminen ja ilmoittaminen
• työsuojeluviranomaisen rooli

Suomessa tikastyöhön sovelletaan erityisesti seuraavia säädöksiä:

• työturvallisuuslaki (738/2002), jossa säädetään työnantajien ja työntekijöiden yleisistä velvollisuuksista
• valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (403/2008), jonka 4 luku koskee korkealla tehtävää työtä ja 30 § tikkaiden käyttöä
• sama asetus koskee myös työvälineiden hankintaa ja käyttöä, ja tikkaat ovat työvälineitä; rakennustyössä sovelletaan lisäksi rakennustyön turvallisuutta koskevaa asetusta (205/2009)

Laki asettaa korkealla tehtävälle työlle selkeän tärkeysjärjestyksen:

• Vältä ensin korkealla työskentelyä kokonaan aina kun se on mahdollista. Pese esimerkiksi ikkunat maasta käsin vesivarrella.
• Jos sitä ei voi välttää, estä putoaminen käyttämällä valmiiksi turvallista työpaikkaa tai välineitä, kuten telineitä, siirrettäviä työtelineitä ja kaiteellisia työtasoja.
• Jos putoamisvaara jää, minimoi putoamiskorkeus ja seuraukset esimerkiksi turvaverkoilla tai putoamisen pysäyttävillä henkilönsuojaimilla.

Tikkaat tulevat kyseeseen vasta, kun vaarojen arviointi osoittaa niiden olevan järkevä valinta.

Jokaisen työnantajan on tarpeellisilla toimenpiteillä:

• huolehdittava turvallisesta työpaikasta ja turvallisista työtavoista
• valvottava, että turvalliset työtavat ymmärretään ja niitä noudatetaan
• tehtävä asianmukainen ja riittävä vaarojen arviointi, myös tikastöistä, ja kirjattava merkittävät havainnot
• suunniteltava, järjestettävä, seurattava ja tarkistettava ehkäisevät ja suojaavat toimenpiteet
• kerrottava työntekijöille heihin kohdistuvista vaaroista ja hallintakeinoista
• annettava työntekijöiden pätevyyden edellyttämä koulutus
• järjestettävä turvallinen kulku työpaikalle, sen sisällä ja sieltä pois

Kun korkealla työskentelyä ei voi välttää, työnantajan on lisäksi varmistettava, että:

• työ suunnitellaan kunnolla, sitä valvotaan asianmukaisesti ja se tehdään turvallisesti
• jokainen osallinen on pätevä tai saa koulutusta pätevän henkilön valvonnassa
• valittu väline on se, jonka vaarojen arviointi osoitti sopivaksi
• sääolot otetaan huomioon (VNa 403/2008, 13 §)
• välineet tarkastetaan ja huolletaan asianmukaisesti

Työnantajan on hyvä tuntea myös työvälineasetuksen 4 luku sekä työsuojeluhallinnon ja Työterveyslaitoksen ohjeet tikastyöstä.

Siirrettävien tikkaiden on täytettävä eurooppalainen standardi EN 131, joka on julkaistu Suomessa nimellä SFS-EN 131. Standardia uudistettiin, jotta tikkaista tulisi leveämpiä, vahvempia ja vakaampia.

• Työkäyttöön tarkoitettujen tikkaiden on oltava ammattikäyttöluokkaa (Professional). Kuluttajaluokka (Non-professional) on tarkoitettu vain kotikäyttöön.
• Uusissa tikkaissa on oltava merkintä standardista ja luokasta.
• Vanhemmat hyväkuntoiset tikkaat voivat pysyä käytössä, mutta korvaavien tikkaiden on täytettävä nykyinen standardi.

Puuttuva tai lukukelvoton merkintä on syy kyseenalaistaa tikkaat.

Oikeiden tikkaiden hankinta on ensimmäinen hallintakeino, joten työnantajan ja hankkijan on tarkastettava jokaiset uudet tikkaat ja A-tikkaat, kun ne saapuvat. SFS-EN 131 -merkinnän ja tarrassa ilmoitetun luokan lisäksi mukana on oltava toimittajan todistus siitä, että tikkaat täyttävät standardin. Tikkailta ja A-tikkailta ei edellytetä CE-merkintää, joten älä pidä sitä todisteena mistään; se ei korvaa standardin omaa merkintää.

Tarkasta todistus, merkintä ja luokka jokaisen hankinnan yhteydessä, ja kieltäydy vastaanottamasta tikkaita, joiden standardinmukaisuutta ei voida osoittaa. Säilytä todistus tikkaiden tarkastuskirjanpidon yhteydessä, jotta välineen myöhempi tarkastaja näkee, mitä on hankittu.

EN 131 -standardin mukaan molempien luokkien suurin kokonaiskuorma on sama: 150 kiloa. Siihen lasketaan käyttäjä, vaatteet, työkalut ja kaikki muu tikkaille viety.

Luokat eroavat kestävyydeltään. Ammattikäyttöön tarkoitettujen tikkaiden on läpäistävä tiukemmat testit, koska ammattikäyttö rasittaa välineitä paljon enemmän.

• Vähintään kolmen metrin pituisissa nojatikkaissa on oltava leveämpi jalusta, yleensä tukijalka, joka vähentää luisumisen ja kaatumisen vaaraa.
• Kestävyystestaus on tiukempaa kuin vanhassa standardissa.

Työvälineasetuksen (403/2008) 30 §:ssä ja sen taustalla olevassa EU:n työvälinedirektiivissä asetetaan tikkaille erityisvaatimuksia. Kolme ensimmäistä ovat:

• Tikkaita saa käyttää korkealla tehtävässä työssä vain, jos vaarojen arviointi osoittaa, ettei sopivampi väline ole perusteltu vähäisen riskin ja lyhyen käytön vuoksi tai paikan muuttumattomien ominaisuuksien vuoksi. Nojatikkaita ei saa käyttää työalustana.
• Alustan, jolla tikkaat seisovat, on oltava vakaa, kestävä ja liikkumaton niin, että puolat tai askelmat pysyvät vaakasuorassa.
• Tikkaat on sijoitettava niin, että ne seisovat vakaasti käytön aikana.

• Riipputikkaat on kiinnitettävä turvallisesti niin, etteivät ne siirry eivätkä heilu. Vain köysitikkaat ovat poikkeus.
• Siirrettävien tikkaiden kaatuminen ja jalkojen luisuminen on estettävä kiinnittämällä tikkaiden ylä- tai alaosa, käyttämällä luisumisen estäviä laitteita tai muilla yhtä tehokkailla keinoilla.
• Kulkemiseen käytettävien tikkaiden on ulotuttava riittävästi saavutettavan tason yläpuolelle, ellei varmaa otetta voida taata muuten.
• Moniosaisten yhdistelmätikkaiden ja jatkettavien tikkaiden osat eivät saa liikkua toisiinsa nähden käytön aikana.

• Pyörillä varustetut tikkaat on asetettava liikkumattomaan asentoon ennen niille nousemista.
• Pitkillä kiinteillä tikasnousuilla on hyvän käytännön ja rakennusmääräysten mukaan järjestettävä lepotasoja sopivin välein.
• Tikkaita on käytettävä niin, että käyttäjä saa niistä koko ajan turvallisen otteen ja tuen; taakan kantaminen ei saa estää turvallisen otteen säilymistä.

Suomen asetuksessa vaatimus turvallisesta otteesta on ehdoton. A-tikkailla tehtävät työt on siksi suunniteltava niin, että turvallinen ote ja tuki säilyvät, tai on valittava työtaso.

Laki ei aseta kaikkia velvollisuuksia työnantajalle. Jos käytät tikkaita työssä, sinun on myös:

• käytettävä tikkaita turvallisesti saamasi koulutuksen ja ohjeiden mukaisesti
• tarkastettava välineet vaurioiden varalta äläkä koskaan kiipeä vaurioituneille tikkaille
• ilmoitettava vioista ja vaaroista viipymättä
• varmistettava, ettei työsi vaaranna muita
• noudatettava työnantajan antamia määräyksiä ja ohjeita ja toimittava yhteistyössä työturvallisuuden edistämiseksi
• kerrottava työnantajalle, jos voit huonosti tai käytät lääkitystä, joka voi vaikuttaa turvallisuuteesi korkealla

Työtapaturmien kirjaaminen on osa työnantajan velvollisuuksia, ja työsuojeluviranomainen voi pyytää nähdä kirjaukset.

Hyvä tapaturmakirjaus antaa yritykselle tiedot, joita lakisääteisiin ilmoituksiin tarvitaan. Se myös näyttää, toimivatko nykyiset hallintakeinot vai onko niitä muutettava, jotta sama tapaturma ei toistu.

Suomessa työnantajan on ilmoitettava:

• kuolemaan johtaneesta työtapaturmasta viipymättä poliisille ja työsuojeluviranomaiselle
• vaikeaan vammaan johtaneesta työtapaturmasta samoin viipymättä poliisille ja työsuojeluviranomaiselle (laki 44/2006, 46 §)
• työtapaturmista tapaturmavakuutusyhtiölle työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesti
• lisäksi vaaratilanteet on hyvä käsitellä työpaikalla, vaikka kukaan ei loukkaantuisi

Ilmoitukset tehdään viranomaisille ja vakuutusyhtiölle niiden ohjeiden mukaisesti, yleensä sähköisesti.

Kun sattuu ilmoitettava tapaturma, nopeus on tärkeää. Kuolemaan tai vaikeaan vammaan johtaneesta työtapaturmasta ilmoitetaan viipymättä poliisille ja työsuojeluviranomaiselle. Vakavat vaaratilanteet, kuten sortuma tai evakuointiin johtava päästö, on käsiteltävä heti, eikä niiden selvittämistä saa lykätä. Muista, että ilmoitusvelvollisuudella on rajansa. Tavallisista haavoista ja mustelmista ei ilmoiteta viranomaisille, eikä myöskään työmatkalla, esimerkiksi liikenneonnettomuudessa, sattuneesta vammasta. Työtapaturmista tehdään kuitenkin ilmoitus tapaturmavakuutusyhtiölle.

Ne on silti kirjattava työpaikan tapaturmakirjanpitoon, sillä toistuvat pienet vammat voivat varoittaa suuremmasta ongelmasta. Kirjanpidosta vastaavan on säilytettävä tiedot turvallisesti ja luottamuksellisesti.

Tapaturmakirjaukset on säilytettävä turvallisesti ja luottamuksellisesti. Jokaiseen merkintään kuuluu:

• kirjauspäivä
• kirjaajan nimi, tehtävä ja yhteystiedot
• yrityksen nimi ja osoite
• tapahtuman paikka, päivä ja kellonaika
• kaikkien osallisten nimet, osoitteet ja tehtävät
• kuvaus vammasta, sairaudesta tai tapahtumasta
• miten ja milloin asiasta ilmoitettiin viranomaisille ja vakuutusyhtiölle

Suomessa työturvallisuuslainsäädännön noudattamista valvoo työsuojeluviranomainen, 1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontavirasto. Työsuojelutarkastajat voivat:

• tarkastaa työpaikkoja ennalta ilmoittamatta
• tutkia tapaturmia ja ilmoituksia
• neuvoa työturvallisuusasioissa, myös korkealla tehtävässä työssä
• antaa toimintaohjeita ja kehotuksia, tehdä velvoittavia päätöksiä ja määrätä käyttökieltoja
• tehdä esitutkintailmoituksen poliisille, jolloin vastuuhenkilöt voidaan tuomita työturvallisuusrikoksesta ja yritykselle määrätä yhteisösakko