Jokaisen Seveso-laitoksen toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki tarvittavat toimet suuronnettomuuksien estämiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi ihmisille ja ympäristölle. Toiminnanharjoittajan on myös pystyttävä osoittamaan Tukesille, että se tekee niin.

Tässä osiossa opit, miten suuronnettomuusvaarat arvioidaan, mitä toimintaperiaateasiakirjaan kuuluu, miten turvallisuusjohtamisjärjestelmä panee sen käytäntöön ja miten hätätilanteisiin varaudutaan ja suuronnettomuuden jälkeen toimitaan.

Työturvallisuuslain (10 §) ja Seveso-säädösten mukaan työnantajien ja toiminnanharjoittajien on arvioitava toimintansa riskit, jotta ne voivat päättää, miten niitä hallitaan.

Päävaiheet ovat:

• Tunnista vaarat.
• Selvitä, kuka voi vahingoittua ja miten.
• Arvioi riskit ja päätä hallintakeinoista.
• Kirjaa havainnot ja toteuta hallintakeinot.
• Tarkista arviointi ja päivitä sitä tarvittaessa.

Tämä arviointi on toimintaperiaateasiakirjan perusta.

Suuronnettomuusvaarojen riskinarviointi menee arkisia henkilövahinkovaaroja pidemmälle. Siinä on tarkasteltava kaikki uskottavat tavat, joilla suuronnettomuus voi tapahtua, esimerkiksi:

• myrkyllisten tai syttyvien aineiden päästöt
• tulipalot ja räjähdykset
• laajeneminen, jossa yksi tapahtuma leviää muihin laitteisiin tai naapurilaitoksiin

Jokaisen skenaarion osalta arvioinnissa tarkastellaan suojauksia, jotka estävät sen, ja niitä, jotka rajoittavat seurauksia, kuten hälytyksiä, automaattisia pysäytyksiä, paineenpurkujärjestelmiä, suoja-altaita ja pelastustoimintaa. Siinä otetaan huomioon vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön sekä laitosalueella että sen ulkopuolella.

Poikkeamatarkastelu eli HAZOP on kemian- ja prosessiteollisuudessa laajalti käytetty vaarojen tunnistamismenetelmä. Sen tarkoituksena on selvittää järjestelmällisesti, miten prosessi voi poiketa suunnitellusta toiminnasta ja mitä seurauksia siitä voi olla.

Sen tekee pieni monialainen pätevien henkilöiden ryhmä, johon kuuluu esimerkiksi prosessi-insinöörejä, operaattoreita, kunnossapidon ja automaation asiantuntijoita sekä turvallisuusasiantuntija, ja sitä johtaa kokenut vetäjä. Ryhmä käy prosessin läpi osa kerrallaan.

Ryhmä soveltaa prosessin kuhunkin osaan ohjesanoja, kuten enemmän, vähemmän, ei ja päinvastoin, prosessimuuttujiin, kuten virtaukseen, paineeseen, lämpötilaan ja aikaan. Esimerkiksi:

• enemmän painetta, vähemmän painetta tai ei painetta, kuten alipaineessa
• liian pitkä aika, liian lyhyt aika tai vaiheet väärässä järjestyksessä

Jokaisen poikkeaman kohdalla ryhmä kysyy, mikä voisi aiheuttaa sen, mitkä olisivat seuraukset ja riittävätkö nykyiset suojaukset. Jos eivät riitä, se suosittelee lisätoimia riskin pienentämiseksi.

Kaikkia riskejä ei ole mahdollista poistaa. Siksi toimien on oltava oikeasuhteisia ja pienennettävä riski niin alhaiseksi kuin kohtuudella on käytännössä mahdollista. Tätä riskienhallinnan periaatetta kutsutaan ALARP-periaatteeksi.

ALARP tarkoittaa, että toimenpide on toteutettava, ellei sen kustannus ajassa, vaivassa ja rahassa ole törkeässä epäsuhdassa saavutettavaan riskin pienenemiseen. Mitä suurempi riski, sitä enemmän on tehtävä.

Tämä antaa toiminnanharjoittajille joustavuutta valita laitokselleen sopivat hallintakeinot yhden kaikille yhteisen mallin sijaan.

Jokaisella Seveso-laitoksella, sekä toimintaperiaateasiakirjalaitoksilla että turvallisuusselvityslaitoksilla, on oltava kirjallinen toimintaperiaateasiakirja suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi. Sen on oltava Tukesin saatavilla pyynnöstä.

Toimintaperiaateasiakirja on toiminnanharjoittajan sitoumus korkeatasoiseen suuronnettomuusvaarojen hallintaan. Siinä esitetään suuronnettomuuksien ehkäisemisen yleiset tavoitteet ja periaatteet, ja siinä on käsiteltävä suuronnettomuuksien riskit sekä ihmisille että ympäristölle.

Se tarvitaan ennen onnettomuutta, ei sen jälkeen, ja sen on oltava oikeassa suhteessa laitoksen vaaroihin.

Toimintaperiaateasiakirjan ei tarvitse olla pitkä. Useimmissa laitoksissa se voi olla lyhyt ja yksinkertainen, ja se voi olla jopa osa olemassa olevaa terveys-, turvallisuus- ja ympäristöpolitiikkaa. Siinä on kuitenkin oltava:

• Toimintaperiaatteet: toiminnanharjoittajan tavoitteet ja periaatteet suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi.
• Kuvaus turvallisuusjohtamisjärjestelmästä, jolla tavoitteet saavutetaan.

Yksityiskohtaisuuden on vastattava vaaroja. Suurempien vaarojen laitos tarvitsee yksityiskohtaisemman toimintaperiaateasiakirjan.

Toimintaperiaateasiakirjassa kuvatun turvallisuusjohtamisjärjestelmän on katettava seuraavat alueet:

• Organisaatio ja henkilöstö: kuka vastaa ja miten vastuuhenkilöt koulutetaan ja heidän pätevyytensä osoitetaan.
• Suuronnettomuusvaarojen tunnistaminen ja arviointi: riskinarvioinnin tulokset.
• Toiminnan valvonta: turvalliset käyttö- ja kunnossapitomenettelyt, mukaan lukien työluvat.
• Muutosten hallinta: miten muutokset suunnitellaan ja hallitaan.
• Varautuminen hätätilanteisiin: ennakoitavat hätätilanteet, menettelyt ja niiden harjoittelu.
• Toiminnan seuranta sekä auditointi ja katselmointi, jotta toimintaperiaatteet ja järjestelmä pysyvät ajan tasalla.

Toimintaperiaateasiakirja on tarkistettava säännöllisesti, vähintään viiden vuoden välein, ja päivitettävä tarvittaessa. Tarkista se ja sen toteutus käytännössä aina, kun muutokset voivat heikentää sen tehoa, esimerkiksi:

• laitoksen, laitteiston tai prosessien muutokset
• vaarallisten kemikaalien laadun tai määrän muutokset
• muutokset aineiden käsittely- tai varastointitavoissa
• jokaisen vaaratilanteen tai läheltä piti -tilanteen jälkeen

Tarkistukset auttavat päivittämään hallintakeinot, jotta vaaratilanteet ja läheltä piti -tilanteet eivät toistu.

Kun toimintaperiaateasiakirja on laadittu, se on pantava käytäntöön. Tämä tehdään turvallisuusjohtamisjärjestelmän avulla.

Turvallisuusjohtamisjärjestelmän on:

• oltava oikeassa suhteessa vaaroihin, toimintoihin ja organisaation monimutkaisuuteen
• perustuttava riskinarviointiin
• oltava osa yleistä johtamisjärjestelmää, johon kuuluvat toimintaperiaateasiakirjan toteuttamiseen tarvittavat organisaatio, vastuut, käytännöt, menettelyt, prosessit ja resurssit

Toimintaperiaateasiakirja ei korvaa turvallisuusjohtamisjärjestelmää. Ne toimivat yhdessä.

Käytännössä turvallisuusjohtamisjärjestelmän on:

• määriteltävä kaikkien suuronnettomuusvaarojen hallintaan osallistuvien roolit ja vastuut
• määriteltävä kunkin roolin edellyttämä koulutus ja pätevyys ja varmistettava, että niitä tarjotaan
• varmistettava, että työntekijät tuntevat vaarat ja avainhenkilöiden tehtävät
• sisällettävä turvalliset menettelyt käyttöä, kunnossapitoa, hälytysten hallintaa ja tilapäisiä pysäytyksiä varten
• ohjattava uusien laitteistojen, prosessien ja varastojen suunnittelua
• varauduttava hätätilanteisiin
• seurattava toimintaa sekä auditoitava ja katselmoitava järjestelmää

Monet suuronnettomuudet ovat seuranneet muutoksia, joita ei ole arvioitu kunnolla. Muutosten hallinnalla varmistetaan, että tekniset ja organisatoriset muutokset arvioidaan ennen kuin ne voivat heikentää olemassa olevia hallintakeinoja. Tähän kuuluvat:

• laitteiston, laitteiden, materiaalien tai prosessien muutokset
• henkilöstön, vuorojärjestelyjen tai vastuiden muutokset
• tilapäiset muutokset, jotka edellyttävät samanlaista hyväksyntää kuin pysyvät

Ennen muutoksen tekemistä vaarat arvioidaan, ja pätevä henkilö hyväksyy muutoksen. Piirustukset, menettelyt ja koulutus päivitetään, ja muutos tarkistetaan, kun se on toteutettu.

Hyvästä ennaltaehkäisystä huolimatta onnettomuus voi silti tapahtua. Hyvä pelastussuunnittelu rajoittaa ihmisille ja ympäristölle aiheutuvia haittoja.

Pelastussuunnittelun on perustuttava turvallisuusarvioinnissa tunnistettuihin suuronnettomuusskenaarioihin, ei yleiseen malliin tai halvimpaan harjoitukseen.

Laitoksen pelastussuunnitelmia koskevat velvollisuudet sekä suunnitelmien tarkistus- ja harjoitteluvälit on varmistettava voimassa olevasta lainsäädännöstä ja toimivaltaisilta viranomaisilta. Älä oleta, että alempi Seveso-luokitus vapauttaisi sisäisen pelastussuunnitelman laatimisesta.

Toimintaperiaateasiakirjan hätätilanneosassa on käsiteltävä:

• kuka saa käynnistää hätätilannemenettelyt
• ennakoitavat tapahtumat, jotka voivat johtaa suuronnettomuuteen, ja toimet niiden seurausten rajoittamiseksi
• tarvittavat pelastusvälineet ja kuka on koulutettu käyttämään niitä
• miten hälytys tehdään
• miten pelastuslaitos hälytetään (112) ja miten väestöä varoitetaan, jos onnettomuus voi vaikuttaa siihen
• miten henkilöstö koulutetaan ja kuinka usein menettelyjä harjoitellaan

Jos suuronnettomuus tapahtuu, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava siitä Tukesille viipymättä ja toimitettava heti, kun tiedot ovat saatavilla:

• onnettomuuden olosuhteet
• onnettomuuteen liittyvät vaaralliset kemikaalit
• tiedot, joiden avulla voidaan arvioida vaikutukset ihmisiin, ympäristöön ja omaisuuteen
• toteutetut pelastustoimet
• suunnitellut toimet seurausten rajoittamiseksi ja onnettomuuden toistumisen estämiseksi

Ihmisille, joihin onnettomuus todennäköisesti vaikuttaa, on kerrottava, mitä tapahtui ja mitä tehdään. Suomessa väestön varoittamisesta ja tiedottamisesta vastaavat pelastusviranomaiset yhdessä toiminnanharjoittajan ja Tukesin kanssa toiminnanharjoittajan antamien tietojen perusteella.

Kun onnettomuus on saatu hallintaan, toimintaa ei pidä vain käynnistää uudelleen. Tärkeät seuraavat vaiheet ovat:

• Säilytä todisteet, kun se on turvallista, mukaan lukien laitteet, kirjaukset ja tiedot.
• Tutki perusteellisesti, jotta löydät perussyyt etkä vain välitöntä syytä.
• Toteuta korjaavat toimet, jotka ovat oikeassa suhteessa aiheutuneeseen haittaan ja jäljellä olevaan riskiin.
• Varmista toimien tehokkuus ja jaa opit.

Tukes tarkistaa, että korjaavat toimet on toteutettu.