Suomessa EU:n Seveso III -direktiivi pantiin täytäntöön vuonna 2015 kemikaaliturvallisuuslain muutoksilla ja asetuksella 685/2015. Sitä ennen säännöt perustuivat aiempaan Seveso II -direktiiviin, joka on nyt korvattu.

Tässä osiossa opit, mistä Seveso-direktiivit ovat peräisin, mitä Seveso III muutti, miten kemikaalit luokitellaan ja merkitään CLP-asetuksen mukaan, mitä tietoja on julkaistava ja mitä dominovaikutus tarkoittaa naapurilaitoksille.

1970-luvulla Euroopassa sattui useita vakavia teollisuusonnettomuuksia. Tunnetuin niistä tapahtui Sevesossa Milanon lähellä Italiassa heinäkuussa 1976.

Pienellä kemikaalitehtaalla reaktio karkasi hallinnasta, ja ympäristöön levisi pilvi, joka sisälsi erittäin myrkyllistä dioksiinia. Asukkaita kehotettiin olemaan syömättä paikallisesti tuotettua ruokaa, tuhansia eläimiä kuoli, ja tehtaan lähin alue evakuoitiin.

Seveso osoitti, että teollisuusonnettomuuksilla voi olla vakavia seurauksia väestölle ja ympäristölle kaukana laitoksen ulkopuolella.

Nämä onnettomuudet ja Euroopan maiden erilaiset turvallisuusvaatimukset johtivat siihen, että Euroopan yhteisö hyväksyi ensimmäisen Seveso-direktiivin vuonna 1982. Sen lähestymistapa on yhä voimassa:

• Tunnistetaan laitokset, joilla on vaarallisia kemikaaleja.
• Estetään suuronnettomuudet.
• Rajoitetaan tapahtuneiden onnettomuuksien seurauksia.

Direktiiviä on vuosien mittaan uudistettu Euroopasta ja muualta saatujen onnettomuuskokemusten perusteella. Suomessa Seveso III on pantu täytäntöön kemikaaliturvallisuuslailla (390/2005) ja valtioneuvoston asetuksella 685/2015.

Se, koskeeko Seveso-sääntely laitosta, riippuu sen kemikaalien luokituksesta. Kesäkuussa 2015 EU:n kemikaalien luokitusjärjestelmä muuttui: CLP-asetus korvasi kokonaan vanhemmat vaarallisia aineita ja valmisteita koskevat EU-säännöt.

Siksi Seveso-direktiivi oli päivitettävä, ja Seveso III:a alettiin soveltaa 1. kesäkuuta 2015. Suomessa uusi asetus 685/2015 tuli voimaan samasta päivästä. Perusvelvollisuudet pysyivät ennallaan, mutta tehtiin useita tärkeitä muutoksia, erityisesti vaarallisten kemikaalien luokitteluun.

Tärkeimmät muutokset ovat:

• Vaarallisten kemikaalien luettelo päivitettiin ja yhdenmukaistettiin CLP-asetuksen kanssa.
• Joitakin määritelmiä ja termejä muutettiin.
• Turvallisuusselvityksille säädettiin siirtymäjärjestelyt.
• Viranomaisille tuli uusia vaatimuksia yhteistyöstä ulkoisten pelastussuunnitelmien harjoittelussa.
• Velvollisuudet tiedottaa väestölle vahvistuivat, ja ne koskevat nyt myös toimintaperiaateasiakirjalaitoksia.
• Dominovaikutusta koskevia velvollisuuksia laajennettiin.
• Valvovan viranomaisen tarkastusvaatimukset tiukentuivat.
• Suuronnettomuuden jälkeen on tiedotettava ihmisille, joihin onnettomuus todennäköisesti vaikuttaa.

Yksi Seveso III:n suurimmista muutoksista oli siirtyminen aineiden luokitteluun CLP-asetuksen mukaan.

Ennen kesäkuuta 2015 kemikaalit luokiteltiin EU:n ja kansallisten sääntöjen yhdistelmän mukaan, ja useimmat tunnistivat ne pakkausten oranssimustista varoitusmerkeistä.

EU:n vuoden 2008 asetus aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta eli CLP-asetus varmistaa, että kemikaalit luokitellaan ja merkitään samalla tavalla koko Euroopan unionissa. Tämä yhdenmukaisuus oli muutoksen syy.

CLP-asetus perustuu kemikaalien luokituksen ja merkintöjen maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettuun järjestelmään eli GHS-järjestelmään.

GHS on Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmä. Se tarjoaa yhteisen kansainvälisen perustan kemikaalien vaarojen luokittelulle ja niistä viestimiselle vakiomuotoisilla merkinnöillä, varoitusmerkeillä ja käyttöturvallisuustiedotteilla. Näin kemikaalissa pitäisi olla samat varoitukset riippumatta siitä, missä se on valmistettu tai myyty.

GHS ei itsessään ole työpaikkoja koskeva laki. Alueelliset säädökset, kuten CLP-asetus, panevat sen periaatteet täytäntöön.

Suomessa EU:n CLP-asetusta sovelletaan EU:n markkinoille saatettaviin aineisiin ja seoksiin. CLP-merkinnöissä on:

• tuotetunniste ja toimittajan yhteystiedot
• varoitusmerkit
• huomiosana, joko Vaara tai Varoitus
• vaaralausekkeet, jotka kuvaavat vaaran
• turvalausekkeet, jotka kertovat, miten tuotetta käytetään turvallisesti

Käyttöturvallisuustiedote antaa kattavammat tiedot työpaikkakäyttöä varten.

CLP-varoitusmerkkejä on yhdeksän. Kussakin on musta symboli valkoisella pohjalla punaisen vinoneliön sisällä. Tuotteessa voi olla useampi kuin yksi merkki.

• Räjähtävä pommi räjähteille: voi räjähtää tulen, kuumuuden, iskun tai kitkan vaikutuksesta.
• Liekki syttyville kaasuille, nesteille, kiinteille aineille ja aerosoleille: ne voivat syttyä helposti, ja jotkin syttyvät ilmassa tai vapauttavat syttyvää kaasua joutuessaan kosketuksiin veden kanssa.
• Liekki renkaan yllä hapettimille: ne voivat aiheuttaa tulipalon tai voimistaa sitä. Säilytä ne erillään syttyvistä materiaaleista äläkä sekoita kahta samankaltaista merkkiä keskenään.

• Kaasupullo paineen alaisille kaasuille: puristettu, nesteytetty tai liuotettu kaasu, joka voi räjähtää kuumennettaessa. Jäähdytetyt kaasut voivat aiheuttaa paleltumavammoja.
• Syövyttävyys syövyttäville aineille: ne voivat aiheuttaa vakavia ihovaurioita ja silmävaurioita ja syövyttää metalleja.
• Pääkallo ja ristikkäiset luut välittömälle myrkyllisyydelle: pienetkin määrät voivat olla tappavia tai myrkyllisiä nieltyinä, hengitettyinä tai iholle joutuessaan.

Näillä merkeillä merkityt tuotteet edellyttävät huolellista varastointia ja käsittelyä sekä oikeita henkilönsuojaimia.

• Huutomerkki: lievemmät terveysvaikutukset, kuten ihon, silmien tai hengitysteiden ärsytys, uneliaisuus tai huimaus, ihoallergia tai haitallisuus nieltynä. Sitä käytetään myös otsonikerrokselle vaarallisille aineille.
• Terveysvaara, hahmo, jonka rinnassa on tähti: vakavat, pitkäaikaiset terveysvaikutukset, kuten syöpä, elinvauriot, hedelmällisyyden heikkeneminen tai hengitettynä astma ja hengitysvaikeudet. Jotkin voivat olla tappavia, jos ne nieltynä joutuvat hengitysteihin.
• Ympäristö, kuollut puu ja kala: myrkyllinen vesieliöille välittömin tai pitkäaikaisin vaikutuksin.

Luokitukset eivät ole pysyviä. Aine voidaan luokitella CLP-asetuksen mukaan uudelleen esimerkiksi, kun sen vaaroista saadaan uutta tietoa tai toimittaja muuttaa seoksen koostumusta.

Kun näin tapahtuu, toiminnanharjoittajan on:

• tarkistettava kemikaaliluettelo ja selvitettävä, mihin vaaraluokkaan kukin aine nyt kuuluu
• laskettava Seveso-kynnysmäärät ja yhteenlaskut uudelleen
• haettava lupa tai tehtävä muutosilmoitus Tukesille, jos laitos tulee säädösten piiriin tai sen taso muuttuu
• päivitettävä merkinnät, käyttöturvallisuustiedotteet, riskinarvioinnit ja menettelyt

Varoitusmerkki on varoitus, ei täydellinen riskinarviointi. Lue ennen kemikaalin käsittelyä merkinnät ja käyttöturvallisuustiedote ja noudata laitoksen riskinarviointia ja menettelyjä, jotka koskevat varastointia, käsittelyä, suojaimia ja altistumisen hallintaa.

Jos astia on merkitsemätön tai vaurioitunut tai ohjeet ovat epäselvät, keskeytä työ ja kysy esimieheltäsi.

Jos kemikaalia läikkyy tai joku on voinut altistua, noudata laitoksen hätätilanneohjetta: tee hälytys ja pidä muut loitolla. Älä yritä siivota tai antaa ensiapua, ellei sinua ole koulutettu siihen ja ohje kerro sen olevan turvallista.

Jokaisesta Seveso-laitoksesta on oltava tietoa pysyvästi yleisön saatavilla, myös verkossa. Suomessa toiminnanharjoittaja julkaisee tiedot ja Tukes ylläpitää tietoja Seveso-laitoksista. Niihin kuuluvat:

• toiminnanharjoittajan nimi ja laitoksen osoite
• vahvistus siitä, että Seveso-säädöksiä sovelletaan ja lupa on myönnetty
• yksinkertainen, selkokielinen kuvaus toiminnasta ja vaarallisten kemikaalien tärkeimmistä vaaroista
• miten väestöä varoitetaan ja miten onnettomuustilanteessa toimitaan
• viimeisimmän tarkastuskäynnin päivämäärä

Turvallisuusselvityslaitosten on julkaistava yksityiskohtaisempia tietoja.

Seveso III korostaa dominovaikutusta aiempaa enemmän. Dominovaikutuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa suuronnettomuus yhdessä laitoksessa voi aiheuttaa tai pahentaa suuronnettomuutta naapurilaitoksessa, koska ne sijaitsevat niin lähellä toisiaan.

Naapurilaitos on laitos, joka sijaitsee niin lähellä toista, että se lisää suuronnettomuuden todennäköisyyttä tai seurauksia.

Tukes tunnistaa laitosryhmät, joissa näin voi tapahtua, eli dominoryhmät, ja kertoo kullekin ryhmän toiminnanharjoittajalle muista.

Dominoryhmän toiminnanharjoittajien on vaihdettava tietoja keskenään, jotta kukin voi ottaa muut huomioon toimintaperiaateasiakirjassaan, turvallisuusjohtamisjärjestelmässään ja pelastusjärjestelyissään.

Niiden on myös tehtävä yhteistyötä tiedottaessaan väestölle ja lähellä oleville kohteille, joita Seveso-säädökset eivät koske, kuten kouluille, sairaaloille ja kaupoille. Tämä sovitetaan yhteen Tukesin ja pelastuslaitoksen kanssa.

Lupahakemuksessa on mainittava naapurikohteet, jotka voivat aiheuttaa tai pahentaa suuronnettomuutta. Esimerkiksi lähellä oleva huonekaluvarasto tai rengasvarasto voi olla merkityksellinen tulipalossa.