Jokaisen Seveso-laitoksen toiminnanharjoittajan on haettava laitokselleen lupa valvovalta viranomaiselta. Näin viranomainen voi valvoa laitosta ja varmistaa, että se pysyy turvallisena.

Tässä osiossa opit:

• Kuka on valvova viranomainen.
• Milloin ja miten lupaa haetaan tai muutoksista ilmoitetaan.
• Miten tarkastukset suunnitellaan ja tehdään.
• Miten tarkastuksessa vaaditut toimenpiteet viedään loppuun.
• Mitä hallinnollisia pakkokeinoja voidaan käyttää, jos turvallisuustoimet eivät ole riittäviä.

Suomessa Seveso-laitosten valvova viranomainen on Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Sillä on keskeinen, yhteensovittava rooli, ja toiminnanharjoittajat asioivat sen kanssa luvista, ilmoituksista, tarkastuksista ja valvonnasta.

Alueelliset pelastuslaitokset laativat turvallisuusselvityslaitoksille ulkoiset pelastussuunnitelmat.

Toiminnanharjoittajan on aina asioitava Seveso-asioissa toimivaltaisten suomalaisten viranomaisten kanssa.

Valvovalla viranomaisella on yksi päätavoite: suojella ihmisiä ja ympäristöä Seveso-laitosten suuronnettomuuksilta ja rajoittaa tapahtuneiden onnettomuuksien seurauksia.

Tätä varten se:

• käsittelee toiminnanharjoittajien lupahakemukset ja ilmoitukset
• arvioi turvallisuusselvityslaitosten turvallisuusselvitykset
• tarkastaa laitoksia ja käyttää tarvittaessa hallinnollisia pakkokeinoja
• asettaa laitoksia koskevat tiedot yleisön saataville

Toiminnanharjoittajan on haettava lupa Tukesilta, jos laitoksella olevat tai todennäköisesti olevat vaaralliset kemikaalit saavuttavat tai ylittävät asetuksen 685/2015 liitteen kynnysmäärät.

• Uuden laitoksen on haettava lupa hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista tai ennen toiminnan aloittamista.
• Olemassa olevan laitoksen, joka tulee säädösten piiriin esimerkiksi kemikaalin luokituksen muuttumisen vuoksi, on tehtävä tarvittavat hakemukset ja ilmoitukset säädöksissä asetetussa määräajassa.

Lupamenettelyn avulla viranomainen voi suunnitella arviointinsa ja tarkastuksensa. Muista, että turvallisuusselvityslaitoksilla on enemmän velvollisuuksia kuin toimintaperiaateasiakirjalaitoksilla.

Toiminnanharjoittajan on arvioitava, tarvitaanko uusi lupa tai muutosilmoitus, aina kun jokin muuttuu tavalla, joka voi vaikuttaa laitoksen Seveso-asemaan, esimerkiksi:

• vaarallisen kemikaalin määrän merkittävä kasvu tai väheneminen
• kemikaalin laadun tai olomuodon merkittävä muutos tai sen luokituksen muutos
• prosessin muutos, joka voi vaikuttaa suuronnettomuusvaaroihin
• toiminnanharjoittajan vaihtuminen tai nimen tai osoitteen muutos
• laitoksen pysyvä sulkeminen

Laitos voi tulla säädösten piiriin tai vaihtaa tasoa ilman, että mitään onnettomuutta tapahtuu.

Asetuksessa 685/2015 säädetään, mitä lupahakemuksen on sisällettävä, esimerkiksi:

• toiminnanharjoittajan nimi ja osoite sekä laitoksen osoite
• vastuuhenkilön nimi tai asema
• tiedot laitoksen vaarallisten kemikaalien tai vaaraluokkien tunnistamiseksi CLP-asetuksen mukaisesti
• vaarallisten kemikaalien määrä ja olomuoto
• lyhyt kuvaus toiminnasta
• tiedot ympäröivistä tekijöistä, jotka voivat aiheuttaa suuronnettomuuden tai pahentaa sen seurauksia, myös naapurilaitoksista

Käytä Tukesin voimassa olevia ohjeita ja sen määrittämää asiointikanavaa. Älä luota aiemman kurssin tai vanhan tiedoston ohjeisiin.

Tarkista ennen lähettämistä, että hakemus on täydellinen ja paikkansapitävä ja että se lähetetään määräajassa. Säilytä kopio sekä sitä tukevat kemikaalimäärien laskelmat ja päivitä ne, kun jokin olennainen muuttuu.

Valvova viranomainen toteuttaa suunnitelmallista tarkastusohjelmaa varmistaakseen, että Seveso-laitoksilla on asianmukaiset toimet suuronnettomuuksien estämiseksi. Tarkastusta pidetään luotettavimpana tapana arvioida, miten hyvin riskejä hallitaan.

Tarkastajat varmistavat, että toiminnanharjoittaja hallitsee toimintoja, jotka voivat johtaa suuronnettomuuteen, ja keskittyvät tärkeimpiin toimenpiteisiin, erityisesti niihin, jotka todennäköisimmin pettävät. He tarkastelevat myös pelastusjärjestelyjä, toimintaperiaateasiakirjan toteutumista käytännössä ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän toimivuutta.

Tarkastusohjelmat eivät ole sattumanvaraisia. Ne suunnitellaan seuraavien perusteella:

• kunkin laitoksen suuronnettomuusvaarojen järjestelmällinen arviointi
• tiedot laitoksen toiminnasta ja säädösten noudattamisesta
• aiempien tarkastusten havainnot ja mahdolliset vaaratilanteet

Tarkastusvälit määräytyvät voimassa olevan lainsäädännön ja Tukesin valvontasuunnitelman mukaan. Toiminnanharjoittajan on varmistettava omaa laitostaan koskeva tarkastusväli Tukesilta.

Kun Tukes suunnittelee laitoksesi tarkastusta, se voi lähettää tarkastussuunnitelman. Siinä kerrotaan, milloin tarkastus tehdään, mitä aiheita tai alueita tarkastetaan ja kuinka kauan sen odotetaan kestävän.

Valmistaudu sen avulla. Varmista, että tarvittavat asiakirjat, menettelyt ja kirjaukset ovat ajan tasalla ja saatavilla ja että oikeat henkilöt ovat paikalla vastaamassa tarkastajien kysymyksiin.

Tarkastuksen jälkeen tarkastaja kertoo, ovatko toimenne riittäviä ja toimivia vai tarvitaanko parannuksia. Johtopäätökset toimitetaan toiminnanharjoittajalle, ja puutteiden korjaamista seurataan voimassa olevan lainsäädännön ja viranomaisen antamien määräaikojen mukaisesti.

Jos puutteita havaitaan, tarkastuskertomuksessa kerrotaan selvästi, mitä on tehtävä vaatimusten täyttämiseksi. Sinun on toteutettava nämä toimet ja kerrottava viranomaiselle, mitä olet tehnyt. Tarkastaja tarkistaa asian aina.

Tarkastuksessa vaadittu toimenpide on valmis vasta, kun ongelma on todella korjattu. Paras tapa viedä toimenpide loppuun on:

• nimetä vastuuhenkilö ja realistinen määräaika
• tehdä työ, esimerkiksi korjata laite, päivittää menettely tai kouluttaa henkilöstö
• varmistaa korjauksen tehokkuus esimerkiksi testaamalla laite tai tarkistamalla, että menettelyä noudatetaan
• dokumentoida toteutus ja ilmoittaa valmistumisesta Tukesille, jos sitä edellytetään

Älä koskaan poista toimenpidettä listalta vain siksi, että siitä on puhuttu kokouksessa, äläkä odota seuraavaa tarkastusta.

Jos tarkastuksessa havaitaan vakava lainrikkomus, Tukes käyttää hallinnollisia pakkokeinoja ihmisten ja ympäristön suojelemiseksi. Ne voivat kohdistua yritykseen, muuhun vastuutahoon tai yksittäiseen henkilöön.

Keinoja ovat esimerkiksi määräykset puutteiden korjaamiseksi, joita voidaan tehostaa uhkasakolla, sekä tutkintapyyntö poliisille. Jos suuronnettomuuksien estämis- tai rajoittamistoimet ovat vakavasti puutteellisia, viranomaisen on kiellettävä laitoksen tai sen osan toiminta, kunnes ongelma on ratkaistu.

Viranomainen päättää, mikä toimenpide on oikeassa suhteessa todelliseen riskiin ja rikkomukseen.

Suuronnettomuusvaarallisissa laitoksissa käytetään yleensä useita suojakerroksia, kuten hälytyksiä, automaattisia pysäytyksiä, varoventtiilejä ja suoja-altaita. Älä koskaan vähättele yksittäisen turvallisuuskriittisen suojauksen pettämistä sillä perusteella, että muitakin suojakerroksia on. Yksi pettänyt kerros voi kasvattaa riskiä huomattavasti. Ilmoita siitä laitoksen menettelyjen mukaisesti, jotta se voidaan arvioida ja korjata viipymättä.

Viranomainen voi kieltää toiminnan myös, jos toiminnanharjoittaja ei toimita lupahakemusta, ilmoitusta, turvallisuusselvitystä tai muita vaadittuja tietoja ajoissa. Toiminnanharjoittajan on noudatettava jokaista määräystä, ja viranomainen seuraa sen toteutumista.