Vaarojen arvioinnissa tunnistetaan kaikki, mikä työpaikalla voi aiheuttaa haittaa, ja päätetään, mitä tarvitaan riskien poistamiseksi tai pienentämiseksi tarpeellisin toimenpitein.

Työsuojeluviranomaisen ohjeissa prosessiin kuuluvat vaarojen tunnistaminen, riskien arviointi ja hallintakeinoista päättäminen. Tällä kurssilla jaamme sen viiteen vaiheeseen:

• Tunnista vaarat.
• Selvitä, kuka voi vahingoittua ja miten.
• Arvioi riskit ja päätä hallintakeinoista.
• Kirjaa merkittävät havainnot ja toteuta hallintakeinot.
• Tarkista ja päivitä arviointi säännöllisesti.

Tässä osiossa keskitytään neljään ensimmäiseen vaiheeseen.

Sanat vaara ja riski sekoitetaan usein, mutta niiden ero on ymmärrettävä.

• Vaara on mikä tahansa, mikä voi aiheuttaa haittaa. Esimerkkejä ovat liukkaat lattiat, vaaralliset aineet, liikkuvat koneet, sähkö, korkealla työskentely ja käsin tehtävät nostot.
• Riski on todennäköisyys, että vaara todella aiheuttaa haittaa, yhdistettynä haitan mahdolliseen vakavuuteen.

Tehtävä, aine tai laite on vaara, jos se voi vahingoittaa jotakuta tai heikentää hänen terveyttään.

Kone, jossa on liikkuvia osia, on vaara. Jos siinä on asianmukaiset suojukset ja turvallista työtapaa noudatetaan, loukkaantumisriski on pieni. Jos suojukset ovat vaurioituneet tai ne on poistettu, riski kasvaa jyrkästi.

Samoin puhdistuskemikaalien säilyttäminen lukitussa varastossa, turvallisuusmerkkien asettaminen ja peilien asentaminen näkemättömiin kulmiin eivät ole vaaroja. Ne ovat hallintakeinoja, jotka pienentävät vaaroista aiheutuvaa riskiä.

Tehtävät, laitteet ja aineet on tunnettava hyvin. Näin löydät vaarat:

• Kierrä työpaikalla ja etsi kaikkea, mikä voi aiheuttaa haittaa.
• Käy läpi rutiinityöt, kuten nostot ja siirrot, koneiden käyttö ja korkealla työskentely.
• Ota huomioon poikkeukselliset työt, kuten kunnossapito, siivous, toimitukset ja urakoitsijoiden työt.
• Mieti pitkäaikaisia terveysriskejä, kuten melua, tärinää, kemikaaleja, pölyä, stressiä ja näyttöpäätetyötä.
• Kysy työntekijöiltä: he huomaavat usein vaaroja, jotka muilta jäävät huomaamatta.
• Etsi toistuvia piirteitä tapaturma-, vaaratilanne- ja ensiapukirjauksista.

Huomioitavia tavallisia vaaroja ovat:

• liukastumiset, kompastumiset ja kaatumiset epätasaisilla tai liukkailla pinnoilla
• liikkuvat ajoneuvot, koneet ja laitteet
• sähköjärjestelmät ja siirrettävät sähkölaitteet
• vaaralliset aineet, myös syttyvät aineet
• melu ja tärinä
• käsin tehtävät nostot ja siirrot sekä korkealla työskentely
• näyttöpäätteet ja työpisteet
• väkivalta, aggressio ja yksintyöskentely
• biologiset vaarat, myös veriteitse tarttuvat infektiot

Monet luotettavat lähteet auttavat vaarojen tunnistamisessa:

• valmistajien ohjeet ja käyttöoppaat sekä vaarallisten aineiden käyttöturvallisuustiedotteet
• kunnossapitohenkilöstö, urakoitsijat ja siivoojat, jotka tuntevat oman työnsä vaarat
• oman alan järjestöt ja toimialaliitot
• työntekijät ja esihenkilöt
• työsuojeluhallinnon, Työterveyslaitoksen ja työterveyshuollon ohjeet

Mieti seuraavaksi, kuka voi vahingoittua kunkin vaaran vuoksi. Ota huomioon kaikki, joihin työsi voi vaikuttaa, kuten:

• työntekijät, olivat he koko- tai osa-aikaisia tai määräaikaisia
• urakoitsijat, kunnossapitohenkilöstö ja vierailevat työntekijät
• siivoojat, kuljettajat ja muut palveluntarjoajat
• asiakkaat, vierailijat ja sivulliset
• samoissa tiloissa toimivat muut yritykset ja työntekijät

Jotkut voivat tarvita erityistä huomiota ja järjestelyjä:

• alle 18-vuotiaat nuoret työntekijät
• raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet ja imettävät työntekijät
• työntekijät, joilla on vamma tai sairaus
• määräaikaiset ja vuokratyöntekijät
• yksin työskentelevät
• työntekijät, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi
• uudet ja kokemattomat työntekijät

Mieti sitten, miten kukin voi vahingoittua. Esimerkiksi:

• liukastuminen tai kompastuminen märillä lattioilla, epätasaisilla pinnoilla tai johtoihin
• jääminen trukin, pakettiauton tai muun ajoneuvon alle
• vammat raskaiden taakkojen nostamisesta, kantamisesta tai siirtämisestä
• putoaminen tikkailta, työtasoilta tai muista korkeista paikoista
• koneen aiheuttamat puristumiset, viiltohaavat tai murskautumiset
• sähköisku tai palovammat
• altistuminen kemikaaleille, pölylle, huuruille tai biologisille tekijöille
• asiakkaiden tai sivullisten väkivalta tai aggressio
• melun, tärinän, huonojen työasentojen tai toistotyön pitkäaikaiset haitat

Jotkin vahingoittumisen tavat jäävät helposti huomaamatta, koska ne esiintyvät varsinaisen työpaikan ulkopuolella tai tavanomaisen valvonnan ulkopuolella. Yksin työskentelevät ovat yksi esimerkki. Yksin työskentelevä voi loukkaantua tai sairastua ilman, että lähellä on ketään auttamassa tai hälyttämässä apua, jolloin pieni välikohtaus voi muuttua vakavaksi. Vaarojen arvioinnissa tulee pohtia, voidaanko yksintyöskentely välttää kokonaan, esimerkiksi sopimalla kiinteät työajat, ja mitä järjestelyjä tarvitaan silloin, kun sitä ei voida välttää.

Työtehtävissään ajavilla työntekijöillä on toinen riski: tieliikenneonnettomuudet työajossa. Työajo on työtehtävä, ja se kuuluu vaarojen arviointiin kuten mikä tahansa muu työ. Väkivalta ja aggressio ovat kolmas esimerkki. Asiakkaat, potilaat tai yleisön jäsenet voivat käyttäytyä uhkaavasti tai väkivaltaisesti, ja turvatoimet sekä kulunrajoitukset voivat auttaa vähentämään tätä riskiä. Näiden tilanteiden pohtiminen varmistaa, ettei kukaan jää arvioinnin ulkopuolelle.

Päätä nyt, kuinka todennäköisesti haitta toteutuu, kuinka vakava se voi olla, ovatko nykyiset hallintakeinot riittäviä ja tarvitaanko lisää.

Aloita luettelemalla, mitä on jo käytössä. Nykyisiä hallintakeinoja voivat olla:

• turvalliset työtavat, koulutus ja valvonta
• turvallisuusmerkit ja varoituskyltit
• koneiden suojukset ja hätäpysäyttimet
• pölyn, huurujen tai kemikaalien ilmanvaihto ja kohdepoistot
• pääsyn rajoittaminen vaarallisille alueille ja turvatoimet
• henkilönsuojaimet

Kysy jokaisen vaaran kohdalla:

• Pienentävätkö hallintakeinot riskiä riittävästi?
• Ovatko ne huollettuja ja hyvässä kunnossa?
• Ovatko merkit, esteet ja varoitukset näkyviä ja ymmärrettäviä?
• Puuttuuko jotain, tai onko jokin vaara tai ihmisryhmä jäänyt huomiotta?
• Suosittelevatko valmistajat, toimittajat tai ohjeet muita hallintakeinoja?

Esimerkiksi ajoneuvojen ja jalankulkijoiden käyttämässä näkemättömässä kulmassa voi jo olla varoitusmerkit. Turvallisuutta voisi parantaa edelleen peileillä, kaiteilla tai erillisellä jalankulkuväylällä.

Nykyisten hallintakeinojen tarkastelun jälkeen voit päätyä siihen, että tarvitaan lisää. Se voi tarkoittaa:

• valmistajien tai toimittajien ohjeiden, käyttöturvallisuustiedotteiden ja käyttöohjeiden tarkistamista
• tietyn tehtävän tarkempaa arviointia tai kirjallisen työohjeen laatimista
• lisää koulutusta, valvontaa tai seurantaa
• menettelyjen tai hätätilannejärjestelyjen parantamista

Kun valitset lisähallintakeinoja, noudata hallintakeinojen tärkeysjärjestystä ja valitse tehokkaimmat tarpeelliset toimenpiteet.

Suomessa vaarojen arviointi kirjataan. Kirjaukseen kuuluvat:

• tunnistetut keskeiset vaarat
• kuka voi vahingoittua ja miten
• käytössä olevat hallintakeinot
• tarvittavat lisähallintakeinot, niiden toteuttaja ja aikataulu
• arvioinnin päivämäärä ja seuraava tarkistusajankohta

Pidä se yksinkertaisena ja käytännöllisenä ja jaa se niille, joita se koskee.

Onnistunut arviointi osoittaa, että olet:

• ottanut huomioon kaikki keskeiset vaarat
• ymmärtänyt niiden aiheuttamat riskit ja sen, kuka on vaarassa
• arvioinut nykyiset hallintakeinot ja päättänyt, tarvitaanko lisää
• kirjannut havainnot järkevästi

Useimpien vaarojen vakiintuneet hallintakeinot tunnetaan hyvin. Joissakin tehtävissä, erityisesti työtapoihin liittyvissä, on kuitenkin valittava eri vaihtoehtojen välillä. Tätä käsitellään seuraavassa osiossa.