Edellisessä osiossa opit, että vaarojen arviointi on lakisääteinen vaatimus kaikilla työpaikoilla ja kaikissa töissä.

Tässä osiossa selitetään työnantajien, johtajien, esihenkilöiden ja työntekijöiden keskeiset velvollisuudet työturvallisuuslain (738/2002) ja siihen liittyvien säädösten mukaan.

Opit myös työsuojeluviranomaisen roolista, tarkastusten ja valvonnan toiminnasta sekä siitä, mitä voi seurata, jos turvallisuutta ei hoideta kunnolla.

Työturvallisuuslaki (738/2002) on Suomen keskeinen työturvallisuutta koskeva laki. Se asettaa velvollisuuksia työnantajille, työntekijöille ja muille työpaikalla vaikuttaville, kuten yhteisen työpaikan toimijoille.

Työnantajan on tarpeellisilla toimenpiteillä huolehdittava työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Sen on suojeltava myös muita, joihin työ voi vaikuttaa, kuten urakoitsijoita, vierailijoita, asiakkaita ja sivullisia.

Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on:

• selvitettävä ja tunnistettava vaarat, arvioitava riskit ja kirjattava arviointi (10 §)
• laadittava työsuojelun toimintaohjelma (9 §), jossa hyödynnetään vaarojen arvioinnin tuloksia
• annettava tietoa, opetusta ja ohjausta sekä valvottava työtä (14 §)
• huolehdittava turvallisista työtavoista ja turvallisista välineistä
• käsiteltävä työturvallisuusasiat työntekijöiden kanssa työsuojeluyhteistoiminnassa

Työturvallisuuslaki ja sen nojalla annetut asetukset asettavat työnantajalle lisävelvollisuuksia riskien tehokkaaksi hallitsemiseksi. Niihin kuuluvat:

• vaarojen arvioinnin pitäminen ajan tasalla, erityisesti merkittävien muutosten, uusien laitteiden tai prosessien tai vaaratilanteiden jälkeen
• työterveyshuollon ja tarvittaessa terveystarkastusten järjestäminen (työterveyshuoltolaki 1383/2001)
• tiedon ja opastuksen antaminen työntekijöille vaaroista ja turvallisista menettelyistä
• sen varmistaminen, että työntekijät saavat tehtäviinsä liittyvän koulutuksen
• turvallisten työolojen ja välineiden ylläpito

Työturvallisuuslain 18–21 §:n mukaan työntekijän on:

• huolehdittava kykyjensä mukaan omasta ja muiden turvallisuudesta ja terveydestä
• toimittava yhteistyössä työnantajan kanssa ja noudatettava vaarojen arvioinnissa määriteltyjä hallintakeinoja
• käytettävä työvälineitä ja henkilönsuojaimia oikein saamansa opastuksen mukaisesti
• ilmoitettava viipymättä havaitsemistaan vaaroista, vioista ja puutteista
• pidättäydyttävä poistamasta turva- ja suojalaitteita, estämästä niiden käyttöä tai käyttämästä niitä väärin

Erityissäädökset koskevat tiettyjä vaaroja ja töitä ja määrittelevät vaaditut hallintakeinot. Esimerkkejä Suomessa:

• valtioneuvoston asetukset työvälineistä (403/2008), melusta (85/2006) ja työpaikkojen vaatimuksista (577/2003) sekä päätökset käsin tehtävistä nostoista (1409/1993) ja näyttöpäätetyöstä (1405/1993)
• valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009)
• valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001)
• valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (798/2015)
• ahtaiden tilojen työtä koskevat säännökset (muun muassa VNa 205/2009 ja työturvallisuuslaki)
• pelastuslaki (379/2011)

Ne eivät yleensä vaadi erillisiä arviointeja, vaan ne voidaan sisällyttää yleiseen vaarojen arviointiin.

Työsuojeluhallinto ja Työterveyslaitos julkaisevat yksityiskohtaisia ohjeita lain noudattamisen tueksi, kuten:

• ohjeita työturvallisuuslaista ja sen nojalla annetuista asetuksista
• ohjeita ja työkaluja vaarojen arviointiin
• toimialakohtaisia hyvän käytännön ohjeita ja standardeja, jotka antavat käytännön neuvoja tiettyjen velvoitteiden täyttämiseen

Ohjeet eivät itsessään ole lakia, mutta niitä käytetään arvioitaessa, onko työnantaja toiminut huolellisesti, myös viranomaisvalvonnassa ja tuomioistuimessa. Jos vastaat vaarojen arvioinnista, tutustu työtäsi koskeviin ohjeisiin.

Suomessa työturvallisuuslainsäädännön noudattamista valvoo työsuojeluviranomainen, 1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontavirasto, ja työsuojelua ohjaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työelämä. Viranomainen antaa tietoa ja neuvontaa, tekee tarkastuksia, tutkii tapaturmia ja ryhtyy tarvittaessa valvontatoimiin.

Se ei käy jokaisessa yrityksessä joka vuosi, eikä se laadi vaarojen arviointeja työnantajien puolesta. Se on työnantajan tehtävä.

Työsuojelutarkastajat voivat tarkastaa minkä tahansa työpaikan työolot, tutkia tapaturmia ja vaaratilanteita ja auttaa työnantajia riskien hallinnassa. Tarkastus voi olla rutiininomainen tai perustua tapaturmaan, ilmoitukseen tai tunnettuun riskiin. Tarkastajat selvittävät:

• asianmukaisen ja ajantasaisen vaarojen arvioinnin
• toimivat hallintakeinot
• asiaankuuluvat turvallisuusmenettelyt ja kirjaukset
• työntekijöille annetun riittävän tiedon, opastuksen ja koulutuksen

Työnantajien ja työntekijöiden on toimittava yhteistyössä tarkastajien kanssa.

Jos tarkastajat havaitsevat lainrikkomuksia, he voivat ryhtyä virallisiin toimiin (laki 44/2006):

• toimintaohje, jossa kerrotaan, miten puute korjataan
• kehotus, jossa puute on korjattava määräajassa; tarvittaessa velvoittava päätös, jota voidaan tehostaa uhkasakolla
• työn keskeyttäminen tai käyttökielto, jos työstä aiheutuu välitöntä vakavaa vaaraa: työ tai laitteen käyttö on lopetettava heti, kunnes vaara on poistettu
• esitutkintailmoitus poliisille vakavista rikkomuksista

Työturvallisuusmääräysten tahallinen tai huolimaton rikkominen voi olla rikos (rikoslain 47 luku).

Työnantaja tai sen edustaja, kuten johtaja tai esihenkilö, voidaan tuomita työturvallisuusrikoksesta sakkoon tai enintään vuoden vankeuteen, ja yritykselle voidaan määrätä yhteisösakko.

Oikeudellisten seuraamusten lisäksi tapaturmat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, menetettyä työaikaa, korkeampia vakuutusmaksuja ja mainehaittaa. Hyvä vaarojen arviointi on paljon halvempaa kuin mikään näistä.