Ennen kuin melua voidaan hallita, se on arvioitava. Meluriskin arvioinnissa selvitetään, kuka altistuu melulle, kuinka paljon ja mitä asialle on tehtävä.

Tässä osiossa opit, milloin meluarviointi tarvitaan, mitä siihen kuuluu, kuka sen tekee ja miten havainnot johtavat toimenpiteisiin.

Tämän osion jälkeen osaat:

• selittää, milloin meluriskin arviointi vaaditaan
• kuvata, mitä meluarviointiin kuuluu
• selittää, kenen se pitäisi tehdä
• kuvata, miten melua arvioidaan ja mitataan
• selittää, miten havainnoista laaditaan toimenpidesuunnitelma

Jos työntekijät todennäköisesti altistuvat alemman toiminta-arvon 80 dB(A) ylittävälle melulle, työnantajan on tehtävä yleisen vaarojen arvioinnin lisäksi erityinen meluriskin arviointi ja tarvittaessa mitattava melu. Tulokset kirjataan ja säilytetään.

Merkkejä arvioinnin tarpeesta ovat esimerkiksi äänen korottaminen puhuttaessa, meluisten työkalujen käyttö tai työpaikka, joka on meluisa suuren osan päivästä.

Meluriskin arvioinnissa:

• tunnistetaan, missä melu voi aiheuttaa riskiä ja ketä se todennäköisesti koskee
• arvioidaan tai mitataan työntekijöiden altistus ja verrataan sitä toiminta- ja raja-arvoihin
• selvitetään, mitä lain noudattaminen edellyttää
• tunnistetaan sopivat meluntorjuntakeinot ja kuulonsuojaimet
• tunnistetaan terveystarkastuksia tarvitsevat työntekijät
• kirjataan merkittävät havainnot ja toimenpidesuunnitelma

Arvioinnissa on otettava huomioon myös työntekijät, joiden riski voi olla suurempi tai joihin melu vaikuttaa muulla tavoin, kuten:

• nuoret ja uudet työntekijät, jotka eivät välttämättä tunnista vaaraa
• melulle erityisen herkät, kuten ne, joiden kuulo on jo heikentynyt
• myös tärinälle tai tietyille kuuloon vaikuttaville kemikaaleille altistuvat
• henkilöt, joiden on turvallisuutensa vuoksi kuultava varoitusäänet, hälytykset tai ajoneuvot

Meluriskin arvioinnin tekee pätevä henkilö, jolla on koulutus, tiedot ja kokemus melun oikeaan arvioimiseen tai mittaamiseen ja tulosten ymmärtämiseen. Työterveyshuolto osallistuu usein arviointiin.

Jos mittauksia tarvitaan, ne tehdään sopivilla, kalibroiduilla laitteilla, ja mittaajan on osattava tehdä työtä todella kuvaavia mittauksia.

Altistusta voidaan joskus arvioida mittaamatta. Pätevä henkilö käyttää valmistajien työkaluistaan ja koneistaan ilmoittamia melutietoja ja yhdistää ne siihen, kuinka kauan kutakin käytetään tavallisena päivänä.

Myös vastaavia töitä koskevat julkaistut melutiedot voivat auttaa. Jos arvio on epävarma tai altistus voi olla lähellä toiminta-arvoa, tarvitaan mittauksia.

Melua voidaan mitata:

• äänitasomittarilla, jota pidetään työntekijän korvan lähellä kunkin työvaiheen aikana
• henkilökohtaisella meluannosmittarilla, pienellä mittarilla, jota työntekijä pitää yllään koko vuoron ajan

Mittausten on kuvattava todellista työpäivää, mukaan lukien meluisimmat työvaiheet, huippuäänet ja kuhunkin työvaiheeseen käytetty aika.

Työntekijät tietävät parhaiten, mitkä työvaiheet ovat meluisimpia, kauanko ne kestävät ja missä ongelmia esiintyy. Heitä on kuultava arvioinnin aikana.

Myös työsuojeluvaltuutettu on otettava mukaan. Työntekijöille on kerrottava arvioinnin tulokset, heidän todennäköinen altistustasonsa ja se, mitä sen vähentämiseksi tehdään.

Arvioinnista on hyötyä vain, jos se johtaa toimiin. Havainnoista laaditaan toimenpidesuunnitelma, joka:

• asettaa etusijalle melun vähentämisen sen lähteellä
• määrittelee tarvittavat hallintakeinot ja kuulonsuojaimet
• nimeää terveystarkastuksia tarvitsevat
• asettaa kullekin toimenpiteelle selkeät vastuut ja aikataulut

Suunnitelman toteutumista on seurattava, jotta voidaan tarkistaa, että hallintakeinot todella toimivat.

Meluarviointi on pidettävä ajan tasalla. Se tarkistetaan säännöllisesti ja aina, kun on syytä epäillä, ettei se ole enää pätevä, esimerkiksi kun:

• otetaan käyttöön uusia koneita, työkaluja tai prosesseja
• työtavat, vuorojen pituudet tai työpaikan pohjaratkaisu muuttuvat
• terveystarkastuksissa havaitaan jonkun kuulon heikkenevän
• hallintakeinoja on parannettu ja niiden vaikutus on tarkistettava