Laissa on säädetty melutasot, joilla työnantajan on ryhdyttävä toimiin. Meluriskin hallitsemiseksi on ymmärrettävä, miten melua mitataan ja mitä nämä toiminta-arvot tarkoittavat.

Tässä osiossa opit desibeleistä, päivittäisestä melualtistuksesta, huippumelusta ja kolmesta lakisääteisestä rajasta: alemmasta toiminta-arvosta, ylemmästä toiminta-arvosta ja altistumisen raja-arvosta.

Tämän osion jälkeen osaat:

• selittää, miten työpaikan melualtistusta mitataan
• selittää, miksi päivittäinen altistus riippuu sekä voimakkuudesta että ajasta
• kertoa alemman ja ylemmän toiminta-arvon
• kertoa altistumisen raja-arvon
• kuvata, mitä työnantajan on tehtävä kullakin tasolla

Työpaikan melua mitataan desibeleinä (dB). Käytössä on kaksi asteikkoa:

• dB(A) eli A-painotetut desibelit, jotka vastaavat ihmiskorvan tapaa aistia ääntä. Päivän keskimääräiset melutasot mitataan dB(A):na.
• dB(C) eli C-painotetut desibelit, joilla mitataan huippumelua: iskujen, puristimien tai räjähdysten hyvin kovia, äkillisiä paukahduksia. Suomen asetuksessa huipputasot ilmoitetaan myös pascaleina (Pa).

Koska desibeliasteikko on logaritminen, jokainen 3 dB:n kasvu kaksinkertaistaa äänienergian.

Siten 88 dB(A):ssa on kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin 85 dB(A):ssa, ja turvallinen altistusaika puolittuu. 10 dB:n kasvu tarkoittaa kymmenkertaista äänienergiaa.

Siksi pienikin melun väheneminen voi vaikuttaa riskiin paljon.

Melun riski riippuu kahdesta asiasta: kuinka voimakasta melu on ja kuinka kauan sille altistutaan.

Päivittäinen melualtistus (LEX,8h) yhdistää nämä kaksi tekijää ja ilmaisee työpäivän altistuksen kahdeksan tunnin keskiarvona.

Hyvin meluisa lyhyt työvaihe voi olla yhtä haitallinen kuin kohtalainen melu koko päivän. Jos altistus vaihtelee paljon päivästä toiseen, voidaan käyttää viikkokeskiarvoa.

Jokainen 3 dB:n nousu puolittaa ajan, jossa sama päivittäinen altistus saavutetaan. Esimerkiksi kaikki nämä antavat saman päivittäisen altistuksen:

• 85 dB(A) kahdeksan tunnin ajan.
• 88 dB(A) neljän tunnin ajan.
• 91 dB(A) kahden tunnin ajan.
• 94 dB(A) yhden tunnin ajan.

Erittäin meluisan työvaiheen keston lyhentäminen voi siis vähentää altistusta yhtä paljon kuin työvaiheen hiljentäminen.

Alempi toiminta-arvo on päivittäinen tai viikoittainen altistus 80 dB(A) tai huippuäänenpaine 135 dB(C) eli 112 Pa.

Tällä tasolla työnantajan on:

• arvioitava työntekijöiden terveyteen kohdistuva riski
• antamaan työntekijöille tietoa, opastusta ja koulutusta
• annettava sopivat kuulonsuojaimet työntekijöiden saataville
• järjestettävä tämän arvon ylittävälle melulle altistuville mahdollisuus ehkäisevään kuulontutkimukseen (audiometria) työterveyshuollossa

Ylempi toiminta-arvo on päivittäinen tai viikoittainen altistus 85 dB(A) tai huippuäänenpaine 137 dB(C) eli 140 Pa.

Tällä tasolla työnantajan on:

• vähennettävä altistusta teknisten ja työn järjestelyihin liittyvien toimenpiteiden ohjelmalla (meluntorjuntaohjelma), ei pelkästään jakamalla kuulonsuojaimia
• merkittävä alueet, joilla kuulonsuojaimia on käytettävä
• valvottava, että kuulonsuojaimia käytetään
• järjestettävä terveystarkastukset, myös säännölliset kuulontutkimukset

Altistumisen raja-arvo on päivittäinen tai viikoittainen altistus 87 dB(A) tai huippuäänenpaine 140 dB(C) eli 200 Pa. Tätä tasoa ei saa koskaan ylittää.

Toisin kuin toiminta-arvoissa, raja-arvossa otetaan huomioon käytetyt kuulonsuojaimet. Raja-arvo koskee melua, joka todella päätyy korvaan. Suojaimen on siis oltava niin hyvä, että korvaan päätyvä melu pysyy alle 87 dB(A):n.

Kolme keskeistä arvoa ratkaisee, mitä työnantajan on tehtävä:

• 80 dB(A), alempi toiminta-arvo: arvioi riski, anna työntekijöille tietoa ja koulutusta ja järjestä kuulonsuojaimet saataville.
• 85 dB(A), ylempi toiminta-arvo: vähennä altistusta, merkitse kuulonsuojainalueet, tee suojainten käyttö pakolliseksi ja järjestä terveystarkastukset.
• 87 dB(A), altistumisen raja-arvo korvassa: ei saa koskaan ylittyä.
• Vastaavat huippuarvot ovat 135, 137 ja 140 dB(C) eli 112, 140 ja 200 Pa.