Hitsaushuuru on monimutkainen seos erittäin pieniä metallihiukkasia ja kaasuja. Sen hengittäminen on hitsauksen vakavin pitkäaikainen terveysvaara, ja nykyään se tunnetaan syöpää aiheuttavana.

Tässä osiossa kerrotaan, mitä hitsaushuuru sisältää, mitä haittoja se aiheuttaa, mitkä ovat raja-arvot ja miten altistumista hallitaan kohdepoistolla, hengityksensuojaimilla ja terveystarkastuksilla.

Tämän osion jälkeen osaat:

• Kuvata, mitä hitsaushuurut ja -kaasut sisältävät.
• Selittää huurujen hengittämisen lyhyt- ja pitkäaikaiset terveysvaikutukset.
• Kertoa, mitä laki edellyttää hitsaushuuruille altistumisen hallinnasta.
• Kuvata, miten kohdepoisto ja hengityksensuojaimet vähentävät altistumista.

Hitsaushuuru sisältää pieniä metallioksidihiukkasia. Ne ovat peräisin hitsattavasta metallista, sen pinnoitteesta sekä langasta tai puikosta. Niissä voi olla mangaania, kromia, nikkeliä, rautaa, sinkkiä ja kuparia.

Hiukkaset ovat niin pieniä, että ne kulkeutuvat hengityksen mukana syvälle keuhkoihin. Huuru nousee valokaaresta patsaana, joten hitsaajan pään asennolla on merkitystä: mitä lähempänä kasvosi ovat huurupatsasta, sitä enemmän hengität huurua.

Hitsauksessa myös syntyy ja käytetään kaasuja:

• Otsonia syntyy valokaaren ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta erityisesti alumiinia ja ruostumatonta terästä hitsattaessa. Se ärsyttää keuhkoja.
• Typen oksideja syntyy valokaaren tai liekin kuumuudessa, ja ne vaurioittavat keuhkoja.
• Hiilimonoksidia syntyy erityisesti hiilidioksidia suojakaasuna käytettäessä. Se on myrkyllistä ja hajutonta.
• Suojakaasut, kuten argon ja hiilidioksidi, voivat syrjäyttää hapen suljetuissa tiloissa.

Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC luokittelee hitsaushuurun, myös seostamattoman teräksen huurun, ihmiselle syöpää aiheuttavaksi ja sijoittaa sen korkeimpaan luokkaansa, ryhmään 1.

Suomen lainsäädännössä hitsaushuurua kokonaisuutena ei ole luokiteltu syöpävaaralliseksi, mutta osa sen aineista on, kuten kuudenarvoinen kromi ja nikkeliyhdisteet. Työnantajan on hallittava altistumista kemiallisia tekijöitä koskevan asetuksen (715/2001) mukaisesti, ja näille syöpävaarallisille aineille altistuvista on tehtävä ilmoitus ASA-rekisteriin (ASA-laki 452/2020).

Tämän näytön perusteella Työterveyslaitos suosittelee varovaisuusperiaatetta: altistumista kaikille hitsaushuuruille, myös seostamattoman teräksen huuruille, on hallittava riittävästi.

• Kaikessa sisätiloissa tehtävässä hitsauksessa, myös seostamattoman teräksen hitsauksessa, tarvitaan sopiva altistumisen hallinta, yleensä kohdepoisto.
• Jos kohdepoisto ei yksin riitä hallitsemaan altistumista, tarvitaan lisäksi hengityksensuojaimia.
• Ulkona hitsattaessa tarvitaan hengityksensuojaimia.
• Yleisilmanvaihto, kuten avoin ovi tai ikkuna, ei yksin riitä.

Lyhyellä aikavälillä hitsaushuurujen ja -kaasujen hengittäminen voi aiheuttaa:

• silmien, nenän, kurkun ja rintakehän ärsytystä
• metallihuurukuumetta, flunssan kaltaista sairautta, erityisesti sinkityn metallin hitsauksen jälkeen
• päänsärkyä, huimausta ja pahoinvointia
• yskää, hengityksen vinkunaa ja hengenahdistusta

Jos huomaat jonkin näistä oireista, kerro esimiehellesi. Ne ovat varoitus siitä, ettei altistumista hallita.

Toistuva altistuminen kuukausien ja vuosien ajan voi aiheuttaa vakavia, pysyviä sairauksia:

• keuhkosyöpää ja mahdollisesti munuaissyöpää
• keuhkoahtaumatautia ja heikentynyttä keuhkojen toimintaa
• ammattiastmaa
• mangaanin aiheuttamia hermostovaurioita, joiden oireet muistuttavat Parkinsonin tautia
• pysyviä hengitysvaikeuksia

Nämä sairaudet voivat ilmetä vasta monien vuosien kuluttua, joten hallintakeinoja on käytettävä joka kerta.

Hitsaushuurun aineiden, kuten mangaanin, raja-arvoina käytetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella vahvistettuja HTP-arvoja (haitallisiksi tunnetut pitoisuudet) sekä valtioneuvoston asetuksissa säädettyjä sitovia raja-arvoja.

Altistuminen on pidettävä näiden arvojen alapuolella ja, koska hitsaushuuru aiheuttaa syöpää, niin pienenä kuin on teknisesti mahdollista.

Jos altistuminen voi olla merkittävää, työnantajan on mitattava se, hallittava sitä syntylähteellä ja järjestettävä terveystarkastukset työterveyshuollossa.

Kohdepoisto poistaa huurut niiden syntykohdasta tai sen läheltä ennen kuin ne pääsevät hengitysvyöhykkeellesi. Kohdepoistoratkaisuja ovat:

• hitsauspolttimeen integroitu imu
• liikuteltavat imukuvut kohdepoistovarsissa
• kiinteät imulla varustetut hitsauspöydät ja -kopit

Kohdepoiston on sovittava työhön, sitä on huollettava, ja pätevän henkilön on tarkastettava ja testattava se säännöllisesti.

Kohdepoisto toimii vain, kun sitä käytetään oikein:

• Sijoita imukupu lähelle hitsiä, yleensä enintään noin kuvun halkaisijan etäisyydelle, ja siirrä sitä työn edetessä.
• Varmista ennen aloittamista, että se on päällä ja imee ilmaa.
• Tarkista ilmavirran ilmaisin, jos sellainen on.
• Pidä pääsi poissa huurupatsaasta.
• Ilmoita heti kaikista vioista, vaurioista tai imutehon heikkenemisestä.

Hitsaajat on koulutettava sijoittamaan ja käyttämään kohdepoistoa oikein.

Jos kohdepoisto ei hallitse altistumista riittävästi, esimerkiksi ulkona tai ahtaissa tiloissa, on käytettävä sopivaa hengityksensuojainta. Puhallinsuojaimella varustettu hitsausmaski on usein paras valinta.

• Hengityksensuojaimen on oltava riittävä vaaraan nähden ja sovittava käyttäjälle ja tehtävään.
• Tiiviisti istuvien hengityksensuojainten sopivuus on testattava käyttäjäkohtaisesti (tiiviystesti), ja niitä on käytettävä sileäksi ajelluin kasvoin.
• Hengityksensuojaimet on tarkistettava ennen käyttöä, huollettava ja säilytettävä oikein.

Tavallinen pölynaamari ei riitä suojaamaan hitsaushuuruilta.

Jos hitsaajat altistuvat terveydelle haitallisille huuruille, työnantajan on järjestettävä työterveyshuollossa terveystarkastukset (VNa 1485/2001). Niihin kuuluu yleensä keuhkojen toimintakokeita ja hengitysoireita koskevia kyselyitä.

Terveystarkastuksissa havaitaan haittojen varhaiset merkit, jotta voidaan toimia ennen kuin vakava sairaus kehittyy. Ne osoittavat myös, toimivatko hallintakeinot. Hitsaajien on osallistuttava niihin ja kerrottava oireistaan rehellisesti.