Eri hitsaus- ja leikkausmenetelmät aiheuttavat erilaisia vaaroja. Kun ymmärrät, miten kukin menetelmä toimii, osaat ennakoida sen riskit ja hallita niitä.
Tässä osiossa käydään läpi yleisimmät menetelmät ja niihin liittyvät vaarat. Lisäksi tarkastellaan, miten materiaali ja mahdolliset pinnoitteet muuttavat riskiä, sekä hitsaukseen olennaisesti liittyviä oheistöitä.
Tämän osion jälkeen osaat:
Puikkohitsauksessa (MMA) valokaari syntyy päällystetyn hitsauspuikon ja työkappaleen välille.
Se tuottaa runsaasti huuruja puikosta ja sen päällysteestä, voimakasta ultraviolettisäteilyä ja roiskeita. Lisäksi on sähköiskun vaara erityisesti puikkoa vaihdettaessa.
Puikkohitsausta käytetään paljon työmailla ja ulkona, missä ilmanvaihdon ja palovaaran hallinta voi olla vaikeampaa.
MIG- ja MAG-hitsauksessa (metallikaasukaarihitsaus inertillä tai aktiivisella suojakaasulla) hitsauslanka syötetään jatkuvasti polttimen läpi, ja suojakaasuna käytetään esimerkiksi argonia tai hiilidioksidia.
Nämä menetelmät tuottavat runsaasti huuruja. Suojakaasu tulee paineistetuista kaasupulloista.
Argon ja hiilidioksidi ovat ilmaa raskaampia. Ne voivat kerääntyä matalille tai suljetuille alueille ja syrjäyttää hapen, jolloin syntyy tukehtumisvaara.
TIG-hitsauksessa käytetään sulamatonta volframielektrodia ja inerttiä suojakaasua.
TIG-hitsaus tuottaa vähemmän huuruja kuin MIG- tai puikkohitsaus, mutta erittäin voimakasta ultraviolettisäteilyä. Ultraviolettivalo muodostaa myös otsonia, joka ärsyttää keuhkoja.
Joissakin volframielektrodeissa on toriumia, joka on lievästi radioaktiivista. Näiden elektrodien hionnassa syntyy radioaktiivista pölyä, joten käytä aina kun mahdollista toriumittomia elektrodeja.
Kaasuhitsauksessa ja polttoleikkauksessa polttokaasua, kuten asetyleenia tai propaania, poltetaan hapen kanssa, jolloin saadaan erittäin kuuma liekki hitsaukseen, juottamiseen tai leikkaukseen.
Tärkeimmät vaarat ovat tulipalo ja räjähdys, paineistetut kaasupullot, takatuli ja kuuma metalli.
Asetyleeni on epävakaa korkeassa paineessa, ja liika happi saa materiaalit palamaan kiivaasti. Nämä kaasut vaativat erityistä huolellisuutta, ja niitä käsitellään tarkemmin osiossa 6.
Plasmaleikkauksessa metalli leikataan valokaaren ja kaasusuihkun avulla. Hiilikaaritalttauksessa metallia poistetaan valokaaren ja paineilman avulla, esimerkiksi viallista hitsiä poistettaessa.
Molemmat menetelmät tuottavat runsaasti huuruja, voimakasta säteilyä, kipinäsuihkuja ja sulaa metallia sekä erittäin kovaa melua. Kuulonsuojaimia tarvitaan yleensä, ja palovaaraa on hallittava huolellisesti.
Hitsattava metalli ja sen mahdollinen pinnoite vaikuttavat voimakkaasti huurujen vaarallisuuteen.
Tiedä aina, mitä hitsaat. Poista mahdollisuuksien mukaan pinnoitteet ensin hitsausalueelta ja tehosta hallintakeinoja pinnoitettuja tai seostettuja materiaaleja hitsatessasi.
Sinkitty teräs on päällystetty sinkillä. Kun sitä hitsataan tai leikataan, sinkistä vapautuu tiheää valkoista huurua.
Huurun hengittäminen voi aiheuttaa metallihuurukuumeen, flunssan kaltaisen sairauden, jonka oireita ovat vilunväristykset, särky, päänsärky, kurkun kuivuus ja metallin maku suussa. Oireet alkavat yleensä useita tunteja altistumisen jälkeen.
Se menee yleensä ohi päivässä tai kahdessa, mutta toistuvat kohtaukset ovat merkki siitä, etteivät hallintakeinot toimi. Käytä sinkittyä terästä hitsatessasi tehokasta kohdepoistoa ja sopivaa hengityksensuojainta.
Hitsausta tehdään harvoin yksinään. Oheistyöt tuovat omat vaaransa:
Jokainen oheistyö on sisällytettävä riskinarviointiin, koska yhdessä ne voivat altistaa työntekijät paljon enemmän kuin hitsaus yksinään.
Tässä osiossa opit, että:
jokaisella menetelmällä, kuten puikko-, MIG-, MAG-, TIG- ja kaasuhitsauksella, on oma yhdistelmänsä huuru-, säteily-, kaasu- ja palovaaroja
materiaali ja pinnoitteet vaikuttavat voimakkaasti huuruihin, ja sinkitty teräs voi aiheuttaa metallihuurukuumeen
oheistyöt, kuten hionta ja talttaus, lisäävät pölyä, melua ja huuruja, ja myös ne on arvioitava
Seuraavassa osiossa käsitellään vaarallisia huuruja ja kaasuja.