Monet työtehtävät vaarantavat eri kehonosia. Työnantajan on varmistettava, että sopivat suojaimet valitaan ja niitä käytetään niihin riskeihin, jotka jäävät jäljelle, kun muut, tehokkaammat toimenpiteet on toteutettu.

Tässä osiossa käsitellään kehoa suojaavia henkilönsuojaimia: vartalon, käsivarsien ja käsien sekä jalkojen suojainten valintaa ja käyttöä sekä varoitusvaatteita, jotka pitävät käyttäjän näkyvänä.

Korkealla työskentelyyn sovelletaan omaa torjuntakeinojen järjestystä, ja henkilökohtaiset putoamissuojaimet eli kokovaljaat ja niiden liitososat ovat sen alimmalla tasolla. Osio antaa yleiskuvan tärkeimmistä putoamissuojausjärjestelmistä, niiden käytöstä ja rajoituksista. Lisäksi käsitellään vesillä ja veden äärellä tehtävän työn suojaimia, sillä monessa tällaisessa työssä on hukkumisvaara.

Lopuksi käsitellään kertakäyttösuojaimia, joidenkin suojainten edellyttämiä terveystarkastuksia, suojainten huoltoa, puhdistusta, tarkastusta ja säilytystä sekä käyttäjien tarvitsemaa tiedottamista, opastusta ja koulutusta, myös hätätilanteita varten.

Tässä osiossa käsitellään:

• vartalon, käsivarsien, käsien ja jalkojen suojaimet
• varoitusvaatteet
• henkilökohtaiset putoamissuojausjärjestelmät
• suojaimet vesillä ja veden äärellä työskentelyyn sekä esimerkkitapaus
• kertakäyttösuojaimet
• terveystarkastukset suojaimia vaativissa töissä
• suojainten huolto, puhdistus, korjaus ja säilytys
• suojainten tarkastukset ja kirjanpito
• tiedottaminen, opastus, koulutus ja hätätilanteet

Jos tehokkaammat keinot eivät yksin poista vartaloon, käsivarsiin tai jalkoihin kohdistuvaa riskiä, voidaan tarvita suojavaatetusta. Riskejä aiheuttavat lämpötila ja sää, suihkuja ja roiskeita tuottavat laitteet, kosketus koneisiin sekä vaaralliset aineet.

• Suojahaalarit ja työhaalarit suojaavat tavallisia vaatteita ja ihoa lialta, öljyltä ja tavallisilta roiskeilta.
• Kemikaalinkestävät puvut, esiliinat ja hihat suojaavat hapoilta, liuottimilta ja muilta vaarallisilta nesteiltä. Materiaali on valittava kyseisen kemikaalin mukaan, sillä mikään materiaali ei kestä kaikkea.
• Palosuojatut vaatteet suojaavat hitsaajia, valimotyöntekijöitä ja liekkien tai kuuman metallin lähellä työskenteleviä; tavalliset tekokuituvaatteet voivat sulaa iholle.
• Viiltosuojatut esiliinat ja liivit sekä rengaspanssariesiliinat suojaavat veitsiä käyttäviä elintarviketeollisuudessa ja lihanleikkuussa.
• Lämpövaatteet suojaavat kylmävarastoissa ja talvisessa ulkotyössä, ja vedenpitävät hengittävät vaatteet sateelta ja tuulelta.
• Pelastus- ja kelluntaliivit sekä korkealla työskentelyn valjaat ovat yllä pidettäviä suojaimia, joilla on omat sääntönsä; niitä käsitellään myöhemmin tässä osiossa.

Kuten kaikkien suojainten, vaatteiden on istuttava, sovittava yhteen muiden suojainten kanssa eivätkä ne saa itse aiheuttaa vaaraa, kuten löysät hihat pyörivien koneiden lähellä.

Kädet ja käsivarret ovat vaarassa koneiden, kemikaalien ja muiden vaarallisten aineiden, äärilämpötilojen, sähkön sekä veitsien ja muiden terävien esineiden vuoksi. Suojakäsineitä, varsikäsineitä ja käsivarsisuojia on saatavilla monista materiaaleista ja monilla suojaustasoilla, ja jokaisen käsineen merkintä kertoo, mitä vastaan se suojaa:

• Mekaaniset vaarat, EN 388: hankaus, viilto, repeämä ja pisto, kukin luokiteltuna käsineeseen. Käsineitä ei kuitenkaan saa käyttää pyörivien koneiden, kuten porakoneiden ja sorvien, lähellä, sillä käsine voi tarttua ja vetää käden mukaansa. Jos takertumisen vaara on olemassa, työ on järjestettävä niin, ettei käsineitä tarvita.
• Kemialliset vaarat, EN 374: käsineet testataan tiettyjä kemikaaleja vastaan, ja käsineen kirjaintunnukset kertovat, mitä kemikaaleja vastaan. Happoja kestävä käsine voi liueta liuottimissa, joten käyttöturvallisuustiedote ja käsineen merkintä on sovitettava yhteen.
• Lämpövaarat, EN 407: kosketuslämpö, uunin säteilylämpö ja pienet sulan metallin roiskeet. Palo- tai räjähdysvaarallisiin tiloihin on saatavilla antistaattisia käsineitä.
• Kylmä, EN 511: pakasteiden käsittely ja työ kylmävarastoissa.
• Sähkövaarat: eristävät käsineet jännitteisissä osissa tai niiden lähellä tehtävään työhön; ne testataan ja tarkastetaan ennen jokaista käyttöä.
• Biologiset vaarat ja mikro-organismit: kertakäyttöiset nitriili- tai lateksikäsineet, jotka vaihdetaan usein.

Kun käsineitä käytetään pitkään, erillinen puuvillainen aluskäsine auttaa ehkäisemään iho-ongelmia. Suojavoiteet eivät korvaa käsineitä, eikä niitä saa koskaan käyttää käsineiden sijasta.

Jalkojen suojaimia on saatavilla moniin tehtäviin:

• Turvasaappaat, -kengät ja -kumisaappaat, joissa on varvassuoja ja naulaanastumissuojattu välipohja. Turvajalkineet voivat olla myös öljyn- ja kemikaalinkestäviä, antistaattisia, eristäviä tai kuumia pintoja kestäviä.
• Nilkkaa tukevat ja suojaavat varsikengät, jotka ovat kumisaappaita parempi valinta aina, kun olosuhteet sallivat.
• Säärisuojat ja polvisuojat, jotka suojaavat polvea, säärtä ja jalkapöytää iskuilta ja kovalla alustalla polvistumiselta.
• Kahluuhousut matalassa vedessä työskentelyyn sekä viiltosuojahousut ja -lahkeet, jotka pysäyttävät moottorisahan ketjun kosketuksessa.
• Valimojalkineet, säärystimet ja lahkeensuojat sulan metallin roiskeita vastaan.

Työnantajan on hankittava jokaiselle työntekijälle oikean kokoiset ja muotoiset jalkineet; puristavia tai lipsuvia kenkiä ei käytetä, tai niitä käytetään nauhat auki. Kaikissa turvajalkineissa ei ole naulaanastumissuojaa. Jos riskien arviointi osoittaa nauloista, terävistä leikkuujätteistä tai lasinsiruista aiheutuvan vaaran, työnantajan on määritettävä pohjan suojaavat jalkineet, ja toimittaja voi vahvistaa, mitkä sellaisia ovat.

Useimmissa töissä käytetään EN ISO 20345 -standardin mukaisia jalkineita, ja yleisin luokka on S3: varvassuoja, naulaanastumissuoja, antistaattisuus, iskua vaimentava kanta sekä vettä hylkivä päällinen ja karkeakuvioinen ulkopohja. S1-jalkineissa ei ole naulaanastumissuojaa, ja ne on tarkoitettu vain kuivaan sisäkäyttöön.

Joka vuosi ihmisiä kuolee ja loukkaantuu vakavasti, koska ajoneuvon tai työkoneen kuljettaja ei nähnyt heitä. Varoitusvaatetus tekee käyttäjänsä näkyväksi päivänvalossa ja pimeässä ja kaikkialla, missä hän muuten voisi jäädä huomaamatta, ja sen tarkoitus on estää jääminen ajoneuvojen ja liikkuvien laitteiden alle. Sitä käytetään teillä, kuljetuksissa ja jakelussa, lastauslaitureilla ja piha-alueilla, trukkeja käyttävissä tehtaissa ja varastoissa, rakennustyömailla sekä metsä- ja maataloudessa.

EN ISO 20471 -standardin mukaiset varoitusvaatteet jaetaan kolmeen luokkaan fluoresoivan materiaalin ja heijastinnauhan pinta-alan mukaan:

• Luokka 1: vähiten näkyvä, esimerkiksi osa housuista ja olkahihnamalliset liivit, vähäisen riskin tilanteisiin.
• Luokka 2: liivit, takit ja osa housuista, keskisuuren riskin tilanteisiin.
• Luokka 3: näkyvin, hihalliset takit ja haalarit, suurimman riskin tilanteisiin, kuten työhön teillä ja rautateillä tai niiden lähellä sekä yöllä.

Joillakin aloilla on omat vaatimuksensa luokasta; Suomessa tieliikennealueella tehtävässä työssä edellytetään käytännössä luokkaa 3. Toimittajat voivat neuvoa alan standardeista, mutta työnantaja vastaa siitä, että valittu luokka antaa riittävän näkyvyyden todellisissa työolosuhteissa.

Varoitusvaatteita valittaessa muista seuraavat:

• Valitse luokka vaaran mukaan. Jos yliajon riski on pieni mutta näkyvyys silti tärkeää, luokan 2 liivi voi riittää. Jos työskennellään liikkuvien ajoneuvojen lähellä, ohjataan liikennettä tai työskennellään yöllä, tarvitaan luokan 3 takit ja usein myös housut.
• Valitse olosuhteiden mukaan. Talvi- ja kylmävarastotyöhön tarvitaan vuoratut varoitustakit, kesätyöhön voivat riittää varoitusliivit ja kevyet housut, ja yötyössä ja liikenteenohjauksessa on peitettävä suurempi osa kehosta.
• Varmista yhteensopivuus muiden suojainten kanssa. Jos tarvitaan myös kemikaalisuojaus tai valjaat, varoitusvaatteen on sovittava niiden kanssa, jotta käyttäjä on sekä suojattu että näkyvä; varoitustakin päällä olevat valjaat eivät saa peittää heijastinnauhoja.
• Varmista, että vaate istuu. Liian suuri vaate tarttuu liikkuviin laitteisiin, liian pientä pidetään auki tai ei lainkaan.
• Pidä vaate puhtaana. Likainen tai haalistunut varoitusvaate menettää kirkkautensa ja heijastavuutensa, ja työnantajan on järjestettävä puhdistus ja vaihto, kun vaate on kulunut. Pesumerkinnässä ilmoitetaan pesukertojen enimmäismäärä.

Johdon ja esihenkilöiden on varmistettava, että varoitusvaatteita käytetään siellä, missä niitä vaaditaan, ja että ne pidetään hyvässä kunnossa. Työntekijöiden on käytettävä niitä ohjeiden mukaan, pidettävä ne puhtaina, säilytettävä asianmukaisesti ja ilmoitettava vaurioista.

Korkealla työskenneltäessä on vaara, että ihmiset putoavat tai esineet putoavat alapuolella olevien päälle. Henkilökohtaiset putoamissuojaimet eli valjaat ja niiden liitososat ovat korkealla työskentelyn torjuntakeinojen järjestyksen alimmalla tasolla, ja niitä saa käyttää vain, jos tehokkaammat keinot eivät ole mahdollisia (valtioneuvoston asetus 205/2009, 28 §). Useimmat korkealla tehtävät työt voidaan ja pitää tehdä asianmukaisesti asennetuilta työtasoilta, joissa on kaiteet ja jalkalistat. Henkilökohtaisia putoamissuojausjärjestelmiä on viittä tyyppiä:

• Työasemointijärjestelmät: valjaat ja köysi tai liitosköysi, jotka tukevat työntekijää paikallaan, jotta hän voi työskennellä molemmin käsin, esimerkiksi puunhoitotyössä. Köysi liikkuu käyttäjän mukana.
• Köysityöjärjestelmät: koulutetut erikoisammattilaiset käyttävät niitä korkeiden rakennusten ja rakenteiden osiin pääsemiseksi. Köydet on kiinnitetty molemmista päistä, ja työntekijä nousee ja laskeutuu niitä pitkin.
• Putoamisen pysäyttävät järjestelmät: kokovaljaat ja nykäyksenvaimentimella varustettu liitosköysi tai kelautuva putoamisen pysäyttäjä, joka on kiinnitetty kiinnityspisteeseen, johteeseen tai kiskoon. Ne eivät estä putoamista vaan pysäyttävät sen, ja nykäyksenvaimennin rajoittaa kehoon kohdistuvia voimia. Niitä käytetään yleisesti rakentamisessa, kunnossapidossa ja siivouksessa.
• Putoamisen estävät rajoitinjärjestelmät: kokovaljaat ja lyhyt liitosköysi tai johde, joka estää fyysisesti käyttäjää pääsemästä katon reunalle, kattoikkunaan tai perävaunun reunalle. Koska putoaminen estetään eikä vain pysäytetä, rajoittava järjestelmä on aina ensisijainen, kun sitä voidaan käyttää.
• Pelastusjärjestelmät: välineet ja menetelmät, joilla pudonnut tai jumiin jäänyt henkilö tavoitetaan ja tuodaan turvallisesti alas.

Ennen putoamissuojausjärjestelmän valintaa työnantajan on tehtävä riskien arviointi, jossa perustellaan, miksi työtaso, kaiteet ja jalkalistat eivät ole tehtävässä mahdollisia. Arvioinnissa on määritettävä välineiden hankinta ja huolto sekä työn valvonta, koulutus ja seuranta. Kun putoamissuojaimet on todettu tarpeellisiksi:

• Työnantajan on varmistettava, että pätevät henkilöt valitsevat, käyttävät ja huoltavat oikeat välineet ja että kiinnityspisteet ovat riittävän lujia ja oikein sijoitettuja, mieluiten käyttäjän yläpuolella.
• Koulutettujen esihenkilöiden on valvottava työtä kattavasti. Kiinnittämättömät valjaat eivät suojaa lainkaan, eikä kukaan tiedä sitä, ellei joku tarkista.
• Välineet on tarkastettava asennuksen jälkeen jokaisessa kohteessa ennen ensimmäistä käyttöä, sen jälkeen säännöllisesti pätevän henkilön toimesta sekä jokaisen niihin mahdollisesti vaikuttaneen tapahtuman, kuten putoamisen, voimakkaan nykäyksen tai ankaran sään, jälkeen. Tarkastuksista on pidettävä kirjaa, ja putoamisen pysäyttäneet valjaat tai liitosköydet on poistettava käytöstä.
• Jokaisen käyttäjän on saatava koulutus juuri kyseisten välineiden turvalliseen käyttöön ja hoitoon, myös valjaiden, liitosköyden, nykäyksenvaimentimen ja liittimien silmämääräiseen tarkastukseen ennen jokaista käyttöä, ja koulutus on uusittava, jos välineet vaihtuvat.
• Pelastussuunnitelman on oltava valmiina ennen työn aloittamista. Valjaisiin roikkumaan jäänyt voi menettää tajuntansa minuuteissa valjasriippumisen aiheuttaman verenkiertohäiriön vuoksi, joten pelastaminen ei voi odottaa pelastuslaitosta.

Joka vuosi työntekijöitä putoaa veteen, ja osa heistä hukkuu. Jokainen vesillä, veden yllä tai veden äärellä tehtävä työ on suunniteltava huolellisesti, ja tehokkaimmat varotoimet on toteutettava ensin.

Monissa töissä ollaan veden äärellä: laitureilla, satamissa ja veneissä, siltojen, jokien ja kanavien kunnossapidossa, altailla, tekojärvillä ja puhdistamoilla, kalankasvatuksessa sekä järvien ja jokien rannoilla tehtävässä rakentamisessa. Veteen putoamisen riski on arvioitava jokaisessa niistä.

Yksinkertaisin ja tehokkain suojaus on tehdä työ asianmukaisesti tuetulta työalueelta tai -tasolta, jossa on kaksinkertaiset kaiteet ja jalkalistat, jolloin kukaan ei voi pudota veteen. Yksin työskentelyä veden yllä on vältettävä, ja pelastusvälineiden, kuten pelastusrenkaan, heittoliinan tai veneen, on oltava käden ulottuvilla.

Kelluntavälineet eli kelluntaliivit ja pelastusliivit on otettava huomioon jokaisen vesillä tai veden äärellä tehtävän työn riskien arvioinnissa. Kuten aina, tehokkaammat varotoimet tulevat ensin. Liivi suojaa jo veteen pudonnutta, ja sitä on käytettävä oikein ennen putoamista – sitä ei ehditä hakea jälkikäteen.

Tämä esimerkkitapaus osoittaa, miksi oikeat menettelyt ovat tärkeitä kaikille vesillä tai veden äärellä työskenteleville.

Pienen matkustajavenealan yrityksen yrittäjä teki talvihuoltoa yhdelle veneistä. Vene oli ollut huollon ajan telakalla, mutta se oli laskettu takaisin veteen ennen kuin työ oli valmis. Yksin työskennellyt yrittäjä käytti rungon luo päästäkseen tyhjistä öljytynnyreistä ja niiden päälle asetetuista lankuista kyhättyä lauttaa. Lauttaa oli käytetty aiemminkin, joten yrityksen olisi pitänyt tietää siitä.

Jälkikäteen useat laiminlyönnit olivat ilmeisiä:

• Työ olisi pitänyt saada valmiiksi veneen ollessa vielä telakalla, jossa veteen putoamisen vaaraa ei ollut.
• Kyhätty lautta oli epävakaa, eikä siinä ollut kaiteita.
• Yrittäjä työskenteli yksin, mitä ei pidä koskaan tehdä veden yllä.
• Hänellä ei ollut pelastusliiviä.

Silminnäkijöitä ei ollut, mutta oletetaan, että hän putosi lautalta työskennellessään veneen toisella puolella. Vesi oli lähes jäätävää, ja asiantuntijoiden mukaan kylmän veden sokki on voinut aiheuttaa sydämen pysähtymisen heti veteen jouduttaessa. Yrityksen vastuuhenkilöitä vastaan nostettiin syyte työturvallisuusrikoksesta, ja yritykselle määrättiin yhteisösakko. Yksinkertaiset varotoimet – ennen kaikkea työn tekeminen telakalla – olisivat estäneet kuoleman. Jos työtä veden yllä ei olisi voinut välttää, pelastusliivi olisi todennäköisesti pitänyt hänet pinnalla niin kauan, että hän olisi päässyt muutaman metrin päässä olleelle rannalle.

Vesillä ja veden äärellä tehtävä työ edellyttää perusteellista riskien arviointia, myös kelluntavälineiden valinnassa. Liivit valmistetaan EN ISO 12402 -standardisarjan mukaan, ja luokan numero ilmoittaa nosteen newtoneina. Pääluokkia on neljä:

• Kelluntaliivi 50: hyville uimareille suojaisilla vesillä, kun apu on lähellä. Se ei ole pelastusliivi, se ei käännä tajutonta kasvot ylöspäin, ja se sopii harvoin työkäyttöön.
• Pelastusliivi 100: suojaisille ja tyynille vesille. Se ei välttämättä kannattele raskaasti pukeutunutta tajutonta eikä välttämättä käännä häntä selälleen.
• Pelastusliivi 150: rannikko- ja avomerivesille, ja tavallisin valinta useimpiin vesillä tai veden äärellä tehtäviin töihin. Se kääntää tajuttoman käyttäjän kasvot ylöspäin useimmissa olosuhteissa.
• Pelastusliivi 275: avomerityöhön ja ääriolosuhteisiin sekä raskasta suojavaatetusta tai ilmaa sitovia tai painoa lisääviä työkaluja käyttäville.

Useimmat työkäyttöön tarkoitetut pelastusliivit ovat paisuvia: kaasupatruuna laukeaa automaattisesti veteen jouduttaessa tai käsin narusta vetämällä. Osa on kiinteällä kelluntamateriaalilla täytettyjä. Ennen kuin vesillä tai veden äärellä tehtävä työ alkaa, arvioinnissa on määritettävä liivin tyyppi, noste ja automaattisen täyttymisen tarve, ja käyttäjät on koulutettava pukemaan, tarkistamaan ja laukaisemaan liivi.

Työnantajan on huomioitava useita seikkoja kelluntavälineiden valinnassa, hankinnassa, huollossa ja säilytyksessä:

• Valinnassa on otettava huomioon tehtävä, paikka, sää- ja vesiolosuhteet, työn tekijä, hänen uimataitonsa ja painonsa sekä muut mukana olevat suojaimet ja työkalut, jotka lisäävät painoa ja voivat sitoa ilmaa.
• Useimmat kelluntavälineet vaativat säännöllistä tarkastusta, ja paisuvat pelastusliivit määräaikaishuoltoa pätevän henkilön toimesta: kaasupatruunan paino ja korroosio tarkistetaan, automaattilaukaisin vaihdetaan viimeistään sen viimeisenä käyttöpäivänä, kellukekammio täytetään ja jätetään yön yli vuotojen havaitsemiseksi, ja valo ja pilli tarkistetaan. Valmistajat ilmoittavat huoltovaatimukset käyttöohjeissa, ja pätevän henkilön on hyvä käydä kaikki käytössä olevat liivit läpi määräajoin.
• Koulutuksessa käydään läpi liivin pukeminen ja säätäminen, päivittäiset tarkistukset ennen käyttöä, käsilaukaisu ja liivin hoito.
• Säilytyksen on oltava puhdas ja kuiva. Kosteus syövyttää patruunaa ja heikentää kangasta, ja kesähelteellä ajoneuvon ohjaamoon jätetty liivi heikkenee nopeasti.
• Täyttyneen liivin saa ottaa uudelleen käyttöön vasta, kun pätevä henkilö on vaihtanut siihen uuden patruunan; käytetty patruuna on tyhjä.

Kertakäyttösuojaimia ovat esimerkiksi kertakäyttöiset hengityksensuojaimet, korvatulpat, käsineet, esiliinat, haalarit ja suojapuvut. Työnantajan on varmistettava, että ne sopivat tehtävään ja hallitsevat riskin riittävästi. Kertakäyttöinen ei tarkoita heikkolaatuista, mutta se tarkoittaa yhtä käyttökertaa.

Esihenkilöiden on tarkistettava, että työntekijät käyttävät puhtaita kertakäyttösuojaimia, vaihtavat ne valmistajan suosittelemin välein ja että ne sopivat olosuhteisiin: kuumassa ja kosteassa käytetty kertakäyttömaski kostuu ja lakkaa suodattamasta, jolloin tarvitaan parempi ratkaisu.

Käyttäjille on annettava opastus kertakäyttösuojainten käyttöön, ja heidän on noudatettava sitä: puhtaat kädet korvatulppia asetettaessa ja poistettaessa, sileäksi ajellut kasvot ja tiiviystarkastus kertakäyttömaskeissa sekä uusi suojain joka työjaksoon ja aina, kun suojain on vaurioitunut, märkä tai likaantunut. Käytetyt kertakäyttösuojaimet on hävitettävä turvallisesti, ja likaantuneet suojaimet, kuten vaarallisten kemikaalien tai biologisten tekijöiden kanssa käytetyt käsineet, käsitellään vaarallisena jätteenä.

Riskien arvioinnissa on määritettävä vaihtokäytännöt, ja käyttöpaikalla on oltava riittävä varasto puhtaita suojaimia. Kertakäyttösuojaimet eivät saa koskaan korvata tehokkaampia keinoja, kuten kohdepoistoa, eikä niitä saa käyttää, jos riski vaatii parempaa suojaa kuin kertakäyttöinen suojain voi antaa. Kertakäyttöisiä pölysuojaimia on luokissa FFP1, FFP2 ja FFP3, ja luokan on vastattava vaaraa.

Terveystarkastukset ovat työterveyshuollon säännöllisiä tarkastuksia, joilla varmistetaan, ettei työ vahingoita työntekijöiden terveyttä. Kun terveysriskiä hallitaan henkilönsuojaimilla, terveystarkastukset osoittavat, toimiiko koko suojausjärjestelmä suojaimineen todella.

Terveystarkastuksia edellyttävät suojaimia vaativissa töissä muun muassa:

• työterveyshuoltolaki (1383/2001) ja sen nojalla annettu asetus erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavista töistä
• melua (85/2006) ja tärinää (48/2005) koskevat valtioneuvoston asetukset
• kemiallisia tekijöitä koskeva valtioneuvoston asetus (715/2001)
• asbestityötä sekä syöpäsairauden vaaraa aiheuttavia tekijöitä koskevat asetukset
• säteilylaki ja sen nojalla annetut säännökset

Näiden säännösten mukaan työnantajan on yhdessä työterveyshuollon kanssa ratkaistava riskien arvioinnin perusteella, tarvitaanko terveystarkastuksia, millaisia ja kuinka usein.

Työnantajan on ratkaistava jokaisen suojaimilla hallittavan vaaran kohdalla, tarvitaanko terveystarkastuksia. Vaarallisten aineiden kohdalla niitä tarvitaan, kun:

• altistumiseen liittyy tunnistettava sairaus tai haitallinen terveysvaikutus; useimmiten työnantaja tarvitsee terveysvaikutuksista asiantuntija-apua suojainneuvonnan lisäksi
• on perusteltu todennäköisyys, että sairaus tai vaikutus voi ilmetä kyseisissä työolosuhteissa
• sairaus tai vaikutus voidaan havaita varhaisessa vaiheessa luotettavilla menetelmillä, joista on työntekijälle vain vähän haittaa

Riskien arvioinnissa on otettava huomioon kaikki kolme kohtaa, ja terveystarkastukset sisällytetään siihen, kun ne täyttyvät. Tarkastusten tarkoitus on:

• suojata yksittäisten työntekijöiden terveyttä havaitsemalla terveyshaitat varhain, jotta voidaan toimia ennen kuin vaurio pahenee
• kerätä tietoa, joka auttaa arvioimaan terveysriskejä ja varmistamaan, ovatko toimenpiteet suojaimineen tehokkaita
• antaa palautetta riskien arviointiin, joka on päivitettävä, jos tarkastukset osoittavat työn vahingoittavan ihmisiä

Terveystarkastuksia voivat tarvita esimerkiksi kvartsipölylle altistuvat rakennustyöntekijät, hitsaajat, puu- ja metallityöntekijät, biologisten tai myrkyllisten tekijöiden kanssa työskentelevä laboratoriohenkilöstö, meluisissa ympäristöissä työskentelevät, tärisevien työkalujen käyttäjät sekä kaikki, joiden iho altistuu ihottumaa aiheuttaville aineille.

Terveystarkastukset tekee työterveyshuollon lääkäri tai työterveyshoitaja. Osaa vaaroista voidaan seurata myös koulutetun henkilön avulla työterveyshuollon ohjauksessa: esimerkiksi ihon tarkastelua ihottuman varalta ja tärinäkyselyjä voi tehdä koulutettu esihenkilö, joka ohjaa työntekijän työterveyshuoltoon, jos jotain havaitaan.

Kun työterveyshuolto sitä suosittaa, työnantajan on poistettava tai parannettava kyseisen työn torjuntatoimia. Työntekijöille, joilla on työstä johtuvia terveyshaittoja, järjestetään muuta työtä, kunnes työterveyslääkäri on arvioinut heidät. Tulokset ovat myös merkki siitä, että suojaimet ja niiden käyttötapa on tarkistettava.

Terveystarkastusten henkilökohtaiset terveystiedot ovat salassa pidettäviä potilastietoja, joita säilytetään pitkään, eikä niitä saa luovuttaa kuin asianomaiselle itselleen tai hänen suostumuksellaan. Työnantaja saa tiedon siitä, että tarkastus on tehty, ja työkykyä koskevan johtopäätöksen.

Työntekijöille on kerrottava, mitä varten tarkastukset tehdään ja mitä niihin kuuluu, ja heidän on osallistuttava niihin. Heille on hyvä kertoa myös nimettömät ryhmätason tulokset, jotta he näkevät, toimivatko työpaikan suojaustoimet.

Suojaimet on huollettava, puhdistettava, tarkastettava ja tarvittaessa testattava henkilönsuojainsäädösten ja tiettyjä vaaroja koskevien säädösten mukaisesti. Työnantajan on varmistettava suojainten toimintakunto huolloin ja korjauksin (valtioneuvoston asetus 427/2021, 7 §). Jokainen suojain tarvitsee jonkinlaista huoltoa, vaikka vain puhdistusta, ja valmistajan ohjeissa kerrotaan, mitä tarvitaan ja kuinka usein.

Hengityksensuojaimet vaativat erityistä huolellisuutta. Monikäyttöiset suojaimet on tarkastettava säännöllisesti koulutetun henkilön toimesta; valmistajat, toimittajat ja koulutusorganisaatiot järjestävät käytännön koulutusta tarkastuksiin. Monimutkaisissa suojaimissa, kuten paineilmalaitteissa, voidaan tarvita toimittajaa tai valmistajaa; yksinkertaisemmat voi tarkastaa työpaikan koulutettu henkilö. Tarkastuksista pidetään kirjallista kirjanpitoa.

Hengityksensuojaimen säännöllisessä tarkastuksessa varmistetaan, että:

• kaikki osat ovat tallella, oikein asennettuja ja ehjiä
• suodattimet ovat oikeaa tyyppiä, voimassa ja hyvässä kunnossa ja sisään- ja uloshengitysventtiilit ovat puhtaita ja toimivia
• hihnat, kasvotiiviste ja visiiri ovat ehjiä eivätkä haurastuneita, haljenneita tai naarmuuntuneita
• moottoroiduissa suojaimissa akku pitää varauksensa ja hengitysvyöhykkeelle tulee vähimmäisilmavirta
• letkulaitteissa ja paineilmahengityslaitteissa letkut, liittimet, säiliöt ja paineenalentimet ovat hyvässä kunnossa ja toimivat oikein

Kertakäyttöisiä suojaimia ei huolleta; niiden käyttöä seurataan, jotta jokaiseen työjaksoon otetaan uusi.

Kaikki suojaimet säilytetään käytön ulkopuolella puhtaassa ja kuivassa paikassa, ja tarvittaessa käyttöön annetaan kaapit. Säilytyspaikan tulee olla työpaikalla tai sen lähellä, jotta suojaimet ovat käden ulottuvilla, kun niitä tarvitaan, ja ne palautetaan paikalleen, kun niitä ei tarvita.

Työjakson päätteeksi suojainten riisumiselle ja turvalliselle puhdistukselle on oltava menettely. Käytetyt suojaimet puhdistetaan ja säilytetään niille varatussa pukeutumistilassa, ja vaarallisten aineiden kanssa työskenneltäessä on oltava pesu-, suihku- ja pukeutumistilat, jotteivat epäpuhtaudet kulkeudu kotiin tavallisissa vaatteissa.

Likaantuneet suojaimet säilytetään suljetuissa pusseissa ja joko hävitetään turvallisesti tai puhdistetaan valmistajan ohjeiden mukaan. Kemikaali- ja asbestilikaantuneille vaatteille voi käyttää erikoispesuloita. Puhdistusohjeita kannattaa pyytää sekä vaarallisten aineiden että suojainten toimittajilta.

Esihenkilöiden on seurattava suojainten käyttöä varmistaakseen, että niitä käytetään oikein ja että säilytys- ja puhdistusmenettelyjä noudatetaan. Työntekijät hoitavat oman osuutensa noudattamalla ohjeita, palauttamalla suojaimet säilytyspaikkaan ja ilmoittamalla ongelmista ja vioista.

Kaikki suojaimet on tarkastettava säännöllisesti sen varmistamiseksi, että ne ovat yhä turvallisia käyttää. Valmistajien ja toimittajien ohjeissa kerrotaan tarkastustyypit ja -välit, ja johdon, esihenkilöiden ja käyttäjien on tunnettava ne. Suojainten tarkastusmenettelyt kannattaa sisällyttää työn riskien arviointiin.

• Osa suojaimista vaatii muodollisempia menettelyjä: hengityksensuojaimet, henkilökohtaiset putoamissuojausjärjestelmät sekä liikkuvia osia tai mekanismeja sisältävät suojaimet, kuten automaattisesti täyttyvät pelastusliivit.
• Hyvä käytäntö on, että koulutettu ja pätevä henkilö tarkastaa säännöllisessä käytössä olevat hengityksensuojaimet vähintään kuukausittain ja harvemmin käytettävät vähintään kolmen kuukauden välein, ellei valmistaja edellytä tiheämpää tarkastusta.
• Käytöstä ja olosuhteista riippuen muut suojaimet voivat vaatia tarkastuksen kuukausittain, neljännesvuosittain tai puolivuosittain. Esimerkiksi kupusuojaimet kannattaa tarkistaa kuukausittain: ovatko ne puhtaita ja ehjiä ja ovatko tiivisteet ja panta kunnossa.
• Henkilökohtaiset putoamissuojausjärjestelmät tarkastaa pätevä henkilö ennen ensimmäistä käyttöä kohteessa ja sen jälkeen säännöllisin välein, ja käyttäjä tarkistaa ne ennen jokaista käyttöä.
• Suojakypärät, silmiensuojaimet, käsineet ja jalkineet tarkistaa käyttäjä ennen jokaista käyttöä, ja esihenkilö varmistaa määräajoin, että näin tehdään ja että kuluneet suojaimet vaihdetaan.

Valmistajien ja toimittajien on liitettävä suojainten mukana toimitettaviin tietoihin kirjalliset ohjeet tarkastusten tyypeistä ja tiheydestä, ja työnantajan on pidettävä kirjaa tehdyistä määräaikaistarkastuksista. Merkintään kuuluvat:

• tarkastajan nimi ja asema
• tarkastuksen päivämäärä ja kellonaika
• sen työnantajan nimi ja osoite, jolle tarkastus tehtiin
• tarkastetun välineen sijainti
• välineen kuvaus, tunniste- tai sarjanumero mukaan lukien
• tiedot havaituista vioista tai seikoista, jotka voivat vaarantaa kenen tahansa terveyden tai turvallisuuden
• tiedot vian vuoksi tehdyistä toimista, kuten korjauksesta, käytöstä poistosta tai vaihdosta
• tiedot tarpeellisiksi katsotuista jatkotoimista ja niiden määräajasta

Kirjanpito osoittaa, että tarkastusmenettely toimii, kertoo, milloin suojaimet on vaihdettava, ja on ensimmäinen asia, jota työsuojelutarkastaja kysyy tapaturman jälkeen. Säilytä merkinnät välineen koko käyttöiän ajan ja säädösten edellyttämän ajan.

Työnantajan on varmistettava, että riskien arviointi ja toimenpiteet, henkilönsuojainten käyttö mukaan lukien, selitetään kaikille työhön osallistuville, myös urakoitsijoille ja vierailijoille (työturvallisuuslaki 14 §, valtioneuvoston asetus 427/2021, 8 §). Opastukseen ja koulutukseen kuuluvat:

• suojaustoimien ja turvallisten työtapojen oikea käyttö
• suojainten oikea käyttö: pukeminen ja säätäminen, kuten hengityksensuojaimen tiiviystarkastus tai valjaiden sovittaminen, sekä vaurioiden tarkistaminen ennen käyttöä
• miksi suojainta tarvitaan, mitä vastaan se suojaa ja mitkä ovat sen rajoitukset; ne, jotka ymmärtävät riskin, käyttävät suojaimia
• suojainten hyvän kunnon ja vaurioituneiden tai kuluneiden suojainten vaihdon merkitys
• suojainten oikea puhdistus ja säilytys, myös hengityksensuojainten suodattimien vaihto ja putoamissuojainten puhdistus

Käytännön taitoa vaativat suojaimet, kuten hengityksensuojaimet, paineilmalaitteet ja putoamissuojaimet, edellyttävät muodollista koulutusta näytöksineen ja harjoituksineen sekä määräajoin kertauskoulutusta. Valmistajat ja toimittajat järjestävät usein käytännön koulutusta välineilleen.

Myös hätätilanteissa tarvitaan suojaimia: paineilmalaitteita ja poistumissuojaimia kaasuvuotoon, pelastusvaljaita ja laskeutumisvälineitä putoamistilanteisiin sekä pelastusliivejä ja heittoliinoja vesille. Riskien arvioinnin on katettava hätätilanteiden suojainten valinta, huolto ja säännöllinen harjoittelu sekä toimiville henkilöille että heitä johtaville esihenkilöille, jotta välineet ovat valmiina ja ihmiset osaavat käyttää niitä, kun hätätilanne tulee.