Henkilönsuojaimet ovat varusteita, joita työntekijä pitää yllään tai kädessään suojautuakseen työssä terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvilta vaaroilta. Ne ovat viimeinen este työntekijän ja vaaran välissä, ja monessa työssä juuri ne ratkaisevat, johtaako virhe vammaan.

Henkilönsuojaimia on monenlaisia, ja kukin on suunniteltu tiettyyn työhön ja tiettyihin vaaroihin. Osa vaaroista uhkaa turvallisuutta, kuten putoavat esineet, joilta suojaudutaan suojakypärällä. Osa uhkaa terveyttä, kuten haitallinen pöly, joka edellyttää hengityksensuojainta.

Suojain toimii vain, kun se on oikein valittu, oikein käytetty, valvottu, huollettu ja säilytetty. Huonot käytännöt – väärä suojain, huono istuvuus, nenän alla pidetty maski, vuosia auringossa ollut kypärä – johtavat suoraan niihin tapaturmiin ja sairauksiin, joita suojaimen piti estää.

Tässä osiossa käydään läpi periaatteet, joiden ansiosta henkilönsuojaimet ovat tehokas osa työturvallisuuden hallintaa: mitä henkilönsuojaimet ovat, miksi ne ovat torjuntakeinojen järjestyksessä viimeisenä ja mitä lakisääteisiä velvollisuuksia työnantajilla, itsenäisillä työnsuorittajilla ja työntekijöillä on niiden valinnassa, käytössä ja hoidossa. Myöhemmät osiot käsittelevät riskien arviointia ja kutakin suojaintyyppiä.

Kurssin jälkeen ymmärrät:

• henkilönsuojainten merkityksen työturvallisuudessa ja sen, miksi ne ovat viimeinen keino eivätkä ensimmäinen valinta
• säädökset, jotka koskevat henkilönsuojainten valintaa, käyttöä ja huoltoa kaikessa työssä
• työnantajien, itsenäisten työnsuorittajien ja kaikkien työntekijöiden velvollisuudet suojainten valinnassa, käytössä ja hoidossa
• miksi valvonta ja seuranta ovat välttämättömiä, jotta suojaimet todella suojaavat
• miten henkilönsuojainten valintaa, käyttöä ja huoltoa koskeva riskien arviointi tehdään
• miten oikea suojain valitaan: rakenne, standardit ja merkinnät, istuvuus ja mukavuus sekä yhteensopivuus muiden suojainten kanssa, ja mitkä ovat valmistajien ja toimittajien velvollisuudet
• miksi tiedottaminen, opastus ja koulutus ovat välttämättömiä suojainten turvalliselle käytölle ja hoidolle
• tärkeimmät suojaintyypit, mitä vastaan kukin suojaa, niiden rajoitukset ja oikean säilytyksen
• miten suojaimia huolletaan, tarkastetaan, puhdistetaan ja korjataan ja milloin tarvitaan terveystarkastuksia
• miten suojaimia käytetään hätätilanteissa

Tässä osiossa käsitellään:

• mitä henkilönsuojaimet ovat ja miksi ne ovat tärkeitä työssä
• varusteet, joita henkilönsuojainsäädökset eivät koske
• henkilönsuojainten rooli työturvallisuudessa
• torjuntakeinojen järjestys ja miksi henkilönsuojaimet ovat viimeinen puolustuslinja
• mitä ”tarpeelliset toimenpiteet” tarkoittavat
• lainsäädäntö: työturvallisuuslaki, valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä sekä EU:n henkilönsuojainasetus
• työnantajien ja itsenäisten työnsuorittajien velvollisuudet
• työntekijöiden velvollisuudet

Lue jokainen dia ja kuuntele selostus. Osion lopun tietotesti perustuu tässä opittuun.

Valtioneuvoston asetuksen henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (427/2021) mukaan henkilönsuojaimella tarkoitetaan kaikkia työntekijän käyttämiä henkilökohtaisia välineitä ja varusteita, jotka on suunniteltu suojaamaan häntä tapaturman tai sairastumisen vaaralta työssä. Myös suojaimiin tarkoitetut lisäosat ja tarvikkeet kuuluvat niihin.

Henkilönsuojaimia ovat siis paitsi yllä pidettävät varusteet, kuten kypärä tai käsineet, myös kädessä pidettävät, kuten kädessä pidettävä hitsaussuojain. Esimerkkejä henkilönsuojaimista:

• Silmiensuojaimet: suojalasit, umpisuojalasit, suojakilvet ja visiirit.
• Päänsuojaimet: teollisuuden suojakypärät ja törmäyssuojalakit.
• Vartalonsuojaimet: suojahaalarit, työhaalarit, varoitusvaatteet, sadevaatteet, kemikaalisuojapuvut ja rengaspanssariesiliinat.
• Hengityksensuojaimet: kertakäyttöiset ja monikäyttöiset suodattavat suojaimet, moottoroidut suojaimet, paineilmahuput ja -kypärät sekä paineilmahengityslaitteet.
• Kuulonsuojaimet: kupusuojaimet ja korvatulpat.
• Käsien ja käsivarsien suojaimet: suojakäsineet, varsikäsineet ja suojahihat.
• Jalkojen suojaimet: turvajalkineet, joissa on varvassuoja ja naulaanastumissuojattu välipohja, sekä säärisuojat.
• Putoamissuojaimet: turvavaljaat, liitosköydet ja putoamisen estävät järjestelmät sekä vesillä työskenneltäessä pelastusliivit.

Osa työssä käytettävistä vaatteista ja varusteista ei ole lain tarkoittamia henkilönsuojaimia, vaikka niihin voi soveltua muu työturvallisuuslainsäädäntö. Tällaisia ovat:

• tavanomaiset työvaatteet ja univormut, joita ei ole suunniteltu erityisesti suojaamaan käyttäjän terveyttä tai turvallisuutta
• yrityksen ilmettä varten käytettävät univormut ja vaatteet
• elintarvikehygienian vuoksi käytettävät vaatteet, kuten hiusverkot ja valkoiset takit, joiden tarkoitus on suojata elintarvikkeita eikä ihmistä
• moottoripyöräkypärät ja muut tieliikenteessä käytettävät varusteet, joista säädetään tieliikennelainsäädännössä
• kilpaurheilussa käytettävät varusteet
• kannettavat vaarojen havaitsemis- ja varoituslaitteet, kuten kaasuilmaisimet ja säteilyannosmittarit, jotka ovat työvälineitä eivätkä henkilönsuojaimia

Raja määräytyy käyttötarkoituksen mukaan. Tallityöntekijän ratsastuskypärä, vesiurheiluohjaajan pelastusliivi ja lihaa leikkaavan kokin viiltosuojakäsine ovat kaikki henkilönsuojaimia, koska ne suojaavat työntekijää työn vaaralta.

Henkilönsuojaimet näkyvät työpaikoilla niin selvästi, että niitä pidetään usein tärkeimpänä riskienhallinnan keinona. Ne eivät ole sitä. Henkilönsuojaimet ovat viimeinen puolustuslinja, jota käytetään vain, kun riskiä ei voida riittävästi hallita muilla keinoilla.

Seuraavissa dioissa käydään läpi torjuntakeinojen järjestys. Siinä henkilönsuojaimiin luottaminen on tehottomin suojaustaso, koska se ei poista eikä pienennä itse vaaraa, vaan asettaa ainoastaan esteen vaaran ja yhden ihmisen väliin.

Siksi säädökset edellyttävät henkilönsuojainten käyttöä vain, jos vaaraa ei voida välttää tai riittävästi rajoittaa teknisillä toimenpiteillä tai työn järjestelyillä (työturvallisuuslaki 15 §), ja käytännössä niiden rinnalla jäännösriskin hallitsemiseksi. Esimerkiksi suuren kiinteän laitoksen huollon aikana ilmanvaihto voidaan joutua katkaisemaan, jolloin hengityksensuojain on tässä työssä välttämätön, vaikka normaalisti riskiä hallitaan ilmanvaihdolla.

Matala sija järjestyksessä ei tee henkilönsuojaimista merkityksettömiä. Oikein valittuina ja oikein käytettyinä ne estävät vuosittain tuhansia vammoja. Ne eivät kuitenkaan saa koskaan olla ensimmäinen tai ainoa harkittu keino.

Torjuntakeinojen järjestys kertoo, missä järjestyksessä työnantajan on harkittava toimenpiteitä. Työturvallisuuslain 8 §:n periaatteiden mukaan vaarat ensisijaisesti poistetaan, sitten korvataan vähemmän vaarallisilla, ja yleisesti vaikuttavat toimet toteutetaan ennen yksilöllisiä. Seuraavalle tasolle siirrytään vain, jos ylempi taso ei ole mahdollinen:

• 1. Poistaminen: vaara poistetaan kokonaan, esimerkiksi hankkimalla materiaalit valmiiksi leikattuina, jolloin työmaalla ei tarvitse leikata.
• 2. Korvaaminen: vaarallinen menetelmä tai aine korvataan vähemmän vaarallisella, esimerkiksi liuotinmaali vesiohenteisella maalilla.
• 3. Tekniset keinot: koneiden vaaralliset osat suojataan, huurut ja pöly poistetaan syntykohdasta kohdepoistolla ja käyttöön otetaan työtasot, joissa on kaiteet ja jalkalistat.
• 4. Hallinnolliset keinot: turvalliset työtavat, kirjalliset ohjeet, työluvat, työkierto, koulutus ja valvonta.
• 5. Henkilönsuojaimet: viimeinen taso, jota käytetään vain, kun ylemmät tasot eivät ole mahdollisia tai eivät hallitse riskiä kokonaan, ja aina kun mahdollista niiden kanssa yhdessä.

Kun järjestys käydään läpi alusta loppuun, jokainen keino arvioidaan tehokkuutensa perusteella, ja henkilönsuojaimet täydentävät muita keinoja eivätkä korvaa niitä.

Henkilönsuojaimet ovat torjuntakeinojen järjestyksessä viimeisenä neljästä syystä:

• Suojain suojaa vain käyttäjäänsä. Jos riski poistetaan tai sitä hallitaan syntykohdassa, esimerkiksi haitallista pölyä poistavalla kohdepoistolla, suojattuina ovat kaikki alueella olevat, myös ne, joilla ei ole suojaimia.
• Suojain on tehokas vain, jos sitä käytetään oikein koko sen ajan, kun vaara on olemassa. Käytännössä monet suojaimet, ennen kaikkea hengityksen- ja kuulonsuojaimet, suojaavat paljon luokitustaan heikommin, koska ne ovat löysällä, ne riisutaan hetkeksi tai ne eivät istu.
• Suojaimet on säilytettävä ja huollettava oikein, jotta ne toimivat. Haljennut visiiri, tukkeutunut suodatin tai valjaat, joiden ompeleet ovat kuluneet, eivät enää suojaa.
• Henkilönsuojaimet vaativat paljon enemmän valvontaa ja seurantaa kuin muut torjuntakeinot, koska niiden teho riippuu ihmisen toiminnasta jokaisena päivän minuuttina.

Vertaa korkealla työskentelyn turvavaljaita ja kaiteellista työtasoa. Valjaat suojaavat yhtä henkilöä, vaativat paljon koulutusta ja pettävät heti, kun niitä ei ole kiinnitetty, joten esihenkilön on valvottava jatkuvasti. Kaiteilla ja jalkalistoilla varustettu työtaso suojaa kaikkia sillä olevia, ei vaadi käyttäjältä toimia ja tarvitsee paljon vähemmän valvontaa.

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä tarpeellisilla toimenpiteillä (8 §). Käytännössä riskin suuruutta verrataan sen hallitsemiseksi tarvittavien toimenpiteiden kustannuksiin, aikaan ja vaivaan. Mitä suurempi riski, sitä enemmän sen hallitsemiseksi on tehtävä.

Jos pahin mahdollinen seuraus on vähäpätöinen, toimia ei tarvita. Jos on todellisen haitan vaara terveydelle tai turvallisuudelle, se on poistettava tai sitä on hallittava, kunnes jäljelle jäävä riski on merkityksetön.

Velvollisuus koskee työnantajia ja muita vastuutahoja, kuten itsenäisiä työnsuorittajia ja yhteisen työpaikan pääasiallista määräysvaltaa käyttävää työnantajaa. Käytännössä valtaosaa riskeistä on hallittava, ja mitä suurempi riski on, sitä enemmän sen hallitsemiseksi on tehtävä kustannuksista riippumatta.

Henkilönsuojainten kannalta tällä on kaksi seurausta. Ensinnäkin suojaimiin saa luottaa vain, jos ylemmät tasot eivät ole mahdollisia. Toiseksi valitun suojaimen on suojattava riittävästi: hengityksensuojaimen on sovelluttava kyseiseen aineeseen ja työhön, ja sen on istuttava käyttäjälleen. Halpa maski, joka ei tiivisty, ei ole riittävä toimenpide – se ei suojaa lainkaan.

Seuraavissa dioissa käydään läpi henkilönsuojaimia koskevat säädökset ja ohjeet. Ne on hyvä tuntea kaikkien. Työnantajien ja muiden vastuutahojen on ymmärrettävä velvollisuutensa voidakseen valita, käyttää ja huoltaa suojaimia oikein. Myös työntekijöiden on tunnettava ne, jotta he tietävät, mitä työnantajan on tehtävä heidän suojaamisekseen ja mitkä ovat heidän omat velvollisuutensa itsensä ja muiden suojaamisessa.

Suomessa sääntely muodostuu kolmesta tasosta:

• Työturvallisuuslaki (738/2002): työnantajien ja työntekijöiden yleiset velvollisuudet sekä henkilönsuojainten hankinta (15 §) ja käyttö (20 §).
• Valtioneuvoston asetus henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (427/2021): suojainten arviointi ja valinta, käytön määrittely, henkilökohtaisuus, huolto sekä opastus.
• EU:n henkilönsuojainasetus (EU) 2016/425, jota sovelletaan Suomessa suoraan ja joka asettaa markkinoille saatettaville suojaimille vaatimukset; vaatimustenmukaisuuden osoittaa CE-merkintä.

Muut säädökset, kuten vaarallisia aineita, melua, asbestia, korkealla työskentelyä ja rakennustyötä koskevat, asettavat lisävaatimuksia tiettyjen vaarojen suojaimille.

Työturvallisuuslaki (738/2002) on Suomen työturvallisuuslainsäädännön perusta. Se velvoittaa jokaisen työnantajan huolehtimaan tarpeellisilla toimenpiteillä työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työssä (8 §).

Velvollisuus on laaja. Siihen kuuluvat turvalliset työtavat, turvalliset koneet ja laitteet, tiedottaminen, opastus, koulutus ja valvonta sekä erityisesti tarkoituksenmukaisten henkilönsuojainten hankinta ja ylläpito, jos vaaraa ei voida poistaa tai riittävästi rajoittaa muilla keinoilla. Työnantajan on myös selvitettävä ja arvioitava työn vaarat (10 §), ja sillä on oltava työsuojelun toimintaohjelma (9 §).

Myös itsenäisen työnsuorittajan on yhteisellä työpaikalla huolehdittava omasta ja muiden turvallisuudesta, jota hänen työnsä voi vaarantaa (työturvallisuuslaki 53 §), toimialasta riippumatta.

Työ on lisäksi järjestettävä niin, ettei siitä aiheudu vaaraa muille kuin omille työntekijöille, kuten vierailijoille, urakoitsijoille ja sivullisille. Jos vierailija tulee alueelle, jolla henkilönsuojaimet ovat pakollisia, hänelle on annettava sopivat suojaimet.

Työturvallisuuslaki asettaa velvollisuuksia myös niille, jotka suunnittelevat, valmistavat, maahantuovat ja toimittavat työssä käytettäviä tuotteita, mukaan lukien henkilönsuojainten valmistajat ja toimittajat (56 §).

Heidän on huolehdittava siitä, että suojain on suunniteltu ja valmistettu niin, että se on oikein käytettynä turvallinen eikä vaaranna terveyttä, että se on testattu ja tarkastettu ja että sen mukana toimitetaan riittävät tiedot sen käyttötarkoituksesta, suojaustasosta sekä käytöstä, puhdistuksesta, huollosta ja säilytyksestä.

Lisäksi EU:n henkilönsuojainasetuksen (EU) 2016/425 mukaan markkinoille saatettavien suojainten on täytettävä olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset, niiden vaatimustenmukaisuus on arvioitava, ja niissä on oltava CE-merkintä sekä valmistajan käyttöohje kielellä, jota käyttäjä ymmärtää – Suomessa suomeksi ja ruotsiksi.

Työnantajalle tämä tarkoittaa, että suojaimen merkinnät ja käyttöohje tarkistetaan ensimmäisenä: niistä selviää, mitä vastaan suojain suojaa, millä tasolla ja kuinka pitkään.

Valtioneuvoston asetus henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (427/2021) koskee kaikkea työtä. Yhdessä työturvallisuuslain kanssa se edellyttää, että työnantaja arvioi työn vaarat ennen suojainten valintaa, määrittelee suojaimilta vaadittavat ominaisuudet ja vertaa saatavilla olevia suojaimia niihin (4 §). Riskien arviointi on koko järjestelmän kulmakivi, ja osio 2 käsittelee tarkemmin henkilönsuojainten asemaa siinä.

Työturvallisuuslaki edellyttää myös, että työnantaja tarkkailee jatkuvasti työympäristöä ja työtapojen turvallisuutta sekä toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta (8 §). Henkilönsuojainten kohdalla tämä on ratkaisevaa: kokemus osoittaa, että suojaimia käytetään harvoin oikein, elleivät johto ja esihenkilöt seuraa käyttöä aktiivisesti.

Työnantajan on järjestettävä työterveyshuollon terveystarkastukset, kun työn vaarat sitä edellyttävät, ja annettava työntekijöille tietoa työn vaaroista ja haitoista, käytössä olevista suojaustoimista sekä siitä, miten heidän on toimittava pysyäkseen turvassa (14 §).

Työntekijöiden on puolestaan käytettävä heille annettuja suojaimia saamansa opastuksen ja ohjeiden mukaisesti ja ilmoitettava viipymättä työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle havaitsemistaan vioista ja puutteista, myös henkilönsuojaimissa (19 §).

Työturvallisuuslaki ja valtioneuvoston asetus 427/2021 koskevat kaikkea työtä, myös silloin, kun muut säädökset edellyttävät suojaimia tiettyä vaaraa vastaan. Työnantajan on varmistettava, että henkilönsuojaimet:

• hankitaan, kun vaaraa ei voida välttää tai riittävästi rajoittaa teknisillä toimilla tai työn järjestelyillä, niin että suojaimia käytetään torjuntakeinojen järjestyksen mukaisesti ja yhdessä muiden toimien kanssa
• arvioidaan ennen valintaa, jotta ne sopivat vaaroihin, olosuhteisiin, työhön ja käyttäjälle
• soveltuvat kyseisiin vaaroihin lisäämättä tarpeettomasti muuta vaaraa ja soveltuvat koko käyttöjakson ajaksi
• istuvat käyttäjälle tarvittavien säätöjen jälkeen ja ovat riittävän mukavia käytettäviksi koko sen ajan, kun vaara on olemassa
• sopivat yhteen samanaikaisesti käytettävien muiden suojainten kanssa niin, että jokainen suojain suojaa edelleen
• annetaan käyttöön yhdessä riittävän tiedon, opastuksen ja koulutuksen kanssa, jotka kattavat käytön, rajoitukset, puhdistuksen, huollon ja säilytyksen
• todella käytetään, ja käyttöä valvotaan ja seurataan
• pidetään huoltamalla ja korjaamalla toimintakuntoisina ja uusitaan tarvittaessa
• säilytetään käytön ulkopuolella asianmukaisesti puhtaassa ja kuivassa paikassa
• annetaan työntekijöille maksutta: työnantaja hankkii suojaimet ja antaa ne käyttöön, eikä niiden kustannuksia peritä työntekijältä

Samat säädökset velvoittavat jokaista työntekijää, jolle on annettu henkilönsuojaimia. Sinun on:

• käytettävä suojaimia oikein saamasi koulutuksen ja ohjeiden mukaisesti aina, kun vaara on olemassa
• hoidettava suojaimia huolellisesti ja palautettava ne käytön jälkeen niille varattuun säilytyspaikkaan, jotta ne pysyvät puhtaina, kuivina ja hyvässä kunnossa
• ilmoitettava viipymättä työnantajalle suojaimen katoamisesta sekä havaitsemistasi vioista ja vaurioista, jotta suojain voidaan korjata tai vaihtaa ennen kuin sitä taas tarvitaan
• osallistuttava järjestettyyn koulutukseen sekä tarvittaessa sovitustestiin ja terveystarkastuksiin
• pidättäydyttävä suojainten muuttamisesta ja väärinkäytöstä sekä pidettävä suojaimet päällä koko ajan, kun altistut vaaralle

Velvollisuudet koskevat kaikkia tasoja, myös työtä johtavia esihenkilöitä. Tämä kurssi näyttää, miten ne täytetään käytännössä: miten suojain puetaan, miten se tarkistetaan, milloin se vaihdetaan ja missä sitä säilytetään.

Kun työnantaja on hoitanut velvollisuutensa, jokaisen työntekijän on tehtävä oma osuutensa työpaikan turvallisuuden hyväksi. Vastuut koskevat kaikkia tasoja, myös työtä johtavia ja valvovia, ja hyvään toimintatapaan kuuluu henkilönsuojainten käytön säännöllinen seuranta. Työturvallisuuslain mukaan:

• Jokaisen työntekijän on huolehdittava käytettävissään olevin keinoin niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä (18 §).
• Työntekijän on toimittava yhteistyössä työnantajan kanssa ja noudatettava annettuja määräyksiä, ohjeita ja turvallisia työtapoja (17 ja 18 §).
• Turvallisuus- ja suojalaitteita ei saa ilman erityistä syytä poistaa tai kytkeä pois päältä (22 §), eikä henkilönsuojaimia saa väärinkäyttää.
• Työntekijän on ilmoitettava viipymättä työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle havaitsemistaan vioista ja puutteista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa (19 §).
• Työntekijän, myös tilapäisen ja määräaikaisen, on käytettävä ja hoidettava henkilönsuojaimia huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti (20 §) ja säilytettävä ne asianmukaisesti käytön jälkeen.

Sääntöjä noudattava työntekijä suojaa paitsi itseään myös ympärillään olevia ja antaa työnantajalle tiedot, joita tarvitaan suojaustoimien toimivuuden ylläpitämiseen.